Oon niin yksinäinen :´(

Pullaakin olis...

epätoivoinen ap

me itse asumme helsingissä. mies kanssa turkasesti töissä, arkena " siviilityö" ja viikonloput pokena ovella. tuntuu välillä, että ei kerkeä muuta kuin nukkua yhdessä, viikonloppuisin ei sitäkään.



meillä lapset 3 ja 5. yksinäiseksi myös itseni tunnen luvattoman usein, siksi tulee netissä roikuttua tosi paljon. työtön olen vielä itse kaiken päälle.

T. nro 2

ap

Mies viikot töissä (myös yöt poissa)... 10 kk vauvan kanssa enimmäkseen aikaa vietän.

Mutta sieltä harrastusten kautta se lähtee. Olisiko siellä päin jotain lapsijumppaa tai muuta vähän toisentyyppistä kuin noi kerhot. Niin tapaisit erilaisia ihmisiä. Ehkä joissain piireissä sitten nappais. Ja joku ilta voisit vaatia päästä ihan omaan harrastukseen. Ota jokin sellainen, missä on aikaa jutella. Vaikkapa jokin käsityöpiiri. Tai kuorolaulu, sitähän tehdään kimpassa.

en tosin yksinäinen vaan kyllästynyt päivästä toiseen miehen seurassa olemiseen...

joten se on ihan poissuljettu juttu kun ei ole lapsenvahtia. Olishan se kiva tosiaan mennäkkin vaikka johonkin kuoroon kun kerta laulamisesta tykkään, mutta harmi vaan kun se ei onnistu. Ja on niin ankeaa lähteä aina yksin shoppaileen ja kaupungille kun ei ole ketään seuraksi. Paskat kun tympii!!!!



ap

Jään pian äitiyslomalle. Olemme asuneet paikkakunnalla kolmisen vuotta, mutta ystäviä en ole löytänyt. Perhekerhotuttuja on ja tullaan varmasti liikkumaan lasten kanssa entiseen malliin kerhoissa yms. Kaipaan kuitenkin juttuseuraa ja sellaista piipahduskaveria. Kaveria, joka voisi tulla kaffelle aina välillä. Juteltaisiin ihan mistä vaan tai oltais juttelematta.



Ystäviä on, mutta välimatkaa on 200-1000 km. Samoin suku kaukana. :(



Nyt kun olen ollut reilun vuoden töissä, en ole ollut yksinäinen. Päivät täynnä touhua. Jännittää ihan miten tässä käy. Edellisen hoitovapaan aikana olin ajoittain hirmu surullinen ystävien puutteesta.