Ottaisin eron, mutta pelkään yh:n arkea - muita?

mulla on pitkä työmatka ja vielä reissuja pukkaa työn puolesta. Tällä hetkellä töiden hoitaminen onnistuu, kun mies on talossa. Yh:na olis kyllä todella hankalaa = lapset joutuisivat olemaan hoidossa pitkiä päiviä / työnantaja voisi tykätä kyttyrää kun kieltäytyisin tietyistä tehtävistä. Tämän takia olen vielä naimisissa.

mutta en yh:ksi aio ruveta vauvalle, uhmaikäiselle ja murrosikäiselle! Eli kestettävä tässä liitossa hamaan tulevaisuuteen, meidän lapsemme kun alkavat elää omaa elämää, niin minä lähden enkä ota enää yhtäkää äijää riesakseni!

jos pystytte " väleissä" eroamaan niin kai mies voi ottaa sopimuksen mukaan lapset? Minä olen kokenut yksinhuoltajan elämän, mutta lapsen isä oli lasten elämässä mukana, joten arki oli ihan mukavaa, välillä sain myös itselleni aikaa. Mutta jotkut miehet hylkäävät sitten lapsensakin eron myötä.....

Tai jos sulla on isovanhemmat tai muuta tukiverkkoa joka voisi ottaa lapsen silloin tällöin, niin helpottaa kummasti!

ottaisin kyllä, mutta työt estävät

minulla on kolme pientä lasta. He asuvat minun luona, mutta isä asuu lähellä ja hoitaa niitä yhtä paljon kuin avioliiton aikaan. Meillä ei ole säännöllisiä isän viikonloppuja tms, vaan kaikki siis järjestyy tarpeen mukaan. Olen suostunut melko alhaiseen elatusmaksuun, ja isällä on senkin takia syytä olla yhteistöhaluinen.

niin eihän siinä tilanteessa ole mitään ongelmaa. On niitäkin yh:ta olemassa, joilla ei ole isä ottamassa, saati kukaan muukaan. Kyllä sitä pärjää, kun on pakko!