Lue keskustelun säännöt.
Inhoittavaa, melkein toivon keskenmenoa
26.01.2007 |
Tästä olen parina päivänä jo kirjoittanutkin...
Eli minulla on vauva kohta 5kk ja nyt sain tietää olevani raskaana.
Cerazette pilsut aloitin joulukuussa ja tällä viikkolla positiivinen raskaustesti, vauva saanut alkunsa yhdestä ainoasta kerrasta.
Olen aivan hajalla ja punnitsen koko ajan mitä tehdä, keskeytys vai vauva. Mieli muuttuu 10 min. välein, pelkään katuvani mitä tahansa sitten päätänkin. Mies sanoo että hän on valmis kumpaankin suuntaan, jätti päätöksen minulle.
Tuntuu hirveältä kun välillä juilii alavatsasta melkein toivon että menisi kesken ettei tarvitsisi tehdä tätä päätöstä, tai kun reilun iikon päästä menen Kättärille että siellä olisikon tuulimuna.
En nyt oikein tiedä mitä yritän sanoa mutta olen vain niin paskana.
Kommentit (19)
Tulin vaihimgossa raskaaksi, kumi petti. Päätös oli vaikea, mutta lopulta tein abortin, koska en olisi näin pian jaksanut aloittaa taas alusta vauva-aikaa, enkä olisi kestänyt synnyttää. Opiskelutkin oli taas siirtynyt. Meillä on nyt vain yksi lapsi ja näin on hyvä. Opiskelun jälkeen katsotaan asiaa uudestaan.
Tiedän, päätös on vaikea.
Itse ajattelin näin: Miksi synnyttäisin lapsen, joka sai alkunsa vahingosta. Hän ei olisi ollut toivottu ja olisimme voineet liusua perhehelvettiin vain siitä syystö, että hankimme toisen lapsen ennenkuin olemme valmiita.
Ne jotka sanoo, että siinä 2 menee missä yksikin, EI pidä paikkaansa, kaksi on aina kaksi tuplana kaikki.
Olemme näin onnellisia ja niin on myös syntymätönkin lapsemme.
Mieluummin taivaassa onnellisena kuin paskassa maailmassa onnettomana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äitiyspsykologille, minulla on 4kk ikäinen vauva. Soita äitiysneuvolaan.
taustalla tässä on myös jonkinlainen riskiraskaus, minulle siis tehtiin sektio vajaa 5kk sitten ja kohtu on kuulemma jo hapero.
En kuitenkaan itse niin paljon tuota pelkää, riski oli lähinnä lääkärin arvio, itse olen huolissani enemmän tosta " pääpuolesta" ja jaksamisesta, mutta saan kuulemma sieltä keskusteluapua siihenkin.
Kaikilla ensimmäiset pari vuotta ollut todella kiireistä, mutta sitten kaikki on mennyt todella hyvin. Ikimaailmassa he eivät olisi luopuneet pikkukakkosistaan. Hetken kuluttua lapset ovat kuin kaksoset, aina pitämässä seuraa toisilleen. Meillä toinen olisi saanut tulla heti, mutta ikäeroa tuli huimat 1,5 vuotta! Tämä on todella ihanteellinen ikäero. Nyt lapset ovat 3 ja 4 v. ja leikkivät yhdessä aamusta iltaan. Minulla on paljon vapaa-aikaa (kuten nytkin...) ja ehdin tehdä kotityöt rennoin ottein.
Millainen parisuhteenne on?
Hoitaako mies vauvaa ja ottaako vastuuta kodinhoidosta?
Mitä mieltä mies on asiasta?
Itse olen sitä mieltä, että jos sinulla on hyvä mies niin älä tee keskeytystä. Jos mies hoitaa vauvaa ja kotia ja jaksaa olla sinun tukenasi niin pärjäät kyllä. Yksin et varmasti tule jaksamaan.
Toivottavasti saat päätöksen tehtyä, oli se sitten kumpi vain.
Muista, että nyt on kyseessä myös oma elämäsi, älä kuuntele muiden (paitsi miehesi) mielipiteitä.
Tsemppiä ja jaksamisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt lapset 2½v ja molemmilla uhmaikä. Hermot on kireällä kaikilla.
kun vähän ikäeroa ja leikkivät yhdessä itsensä uuvuksiin. Eli ei siinä kauaa mene kun viihtyvät keskenään.
Tee kuten parhaaksi näet mutta maailma odottaa kyllä opintojasi ja aina saa apua =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän kohta 5kk pikkuisen piti olla se iltatähti, takuulla viimeinen.
Miehestä ei valittamista, hoitaa hyvin vauvaa ja osallistuu kotitöihin.
Mies ei pakota tai kehota minua keskeyttämään raskautta, mutta on huolissaan minun terveydestäni ja jaksamisestani.
Kerroinkin jo tuosta kohdun tilanteesta, ja sitten on vielä ongelmana minun jo kuukausia kestänyt vaikea unettomuuteni, en siis pärjää ilman lääkkeitä, lääkäri piti sitäkin riskinä.
Tämä on vaikeinta mitä minulle on ikinä tapahtunut.
on depressiotaustaa ja vaikeita asioita lähipiirissä sattunut, siksi käyn ja haluan siis korostaa, että apua kannattaa hakea, koska vauvan kanssa on muutenkin herkkä ja väsynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin teidän jokaisen kirjoituksen ajatuksella ja jokaisesta oli ainakin hitusen apua.
Toivon, että päätätte pitää vauvan. Teillä kuitenkin tuntuu olevan hyvä parisuhde, jne. kaikki asiat mallillaan. Karkeasti sanottuna; kahden tai kolmen vuoden päästä teillä on kaksi taaperoa! Mieti sitä kun lapset olisivat 3v ja 2v. Tuolla ikäerolla varmasti leikit osuisi yhteen ja lapset pitäisivät seuraa toisilleen. Varmasti teidän vanhemmat lapsetkin katsoisivat pienempien perään!
Tietysti asia on erikseen, jos oikeasti raskaus on riski sinulle. Ettei kohtu kestä raskautta.
Voimia päätöksen tekoon ja koita miettiä tulevaisuutta. Suht äkkiä kuitenkin ensimmäinen vauva vuosi menee, ja sen jälkeen asiat helpottuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinun on mietittävä asiaa monelta kantilta. Sinun päätös ei koske vain sinua vaan myös jo synytneitä lapsiasi. Jos on olemassa suuri riski sinulle joko fyysiset tai henkiset ongelmat, sinun on otettava myös nämä huomioon päätöstä tehdessäsi. Helppo on toiseten sanoa, ettei ikinä keskeytystä, mutta myös oma terveytesi on tärkeä itsellesi ja perheellesi.
Voimia päätöksentekoon!
Meidän esikoinen oli 3kk kun aloin odottamaan kuopusta :) Ikäeroa tuli vähä päälle 11kk. Nyt he ovat pian 3 ja 2. Rankaahan se aluksi oli mutta pikku hiljaa helpottaa. Meillä toki eri tilanne, koska kuopus ei ollut " vahinko" vaan päätimme yhdessä että toinen saa tulla jos on tullakseen.
Voimia päätöksen tekoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isompi varmaan jo nukkui yöt siinä vaiheessa?
Kurjan tempun on tehnyt, kun on rojauttanut koko jutun yksin sinun harteillesi. Kaksihan teitä on ja kaksin päättämisen taakka on myös kevyempi kantaa. Kysy nyt vain uudestaan mieheltäsi, että mitä ajatuksia hänellä vauvasta on. Ja sitten yhdessä päätätte.
On kiva, että miehesi on antanut sinulle tukesi, teit sinä kummin hyvänsä. Mutta oikeasti tuo ei minun mielestäni ole tukemista, vaan hän nimenomaan jättää sinut nyt yksin. Ja päätät sinä sitten niin tai näin, niin miehesi on jättänyt itselleen takaportin, että voi aina sanoa, että itsepähän asian päätit.
Ota mies takaisin mukaan keskusteluun. Tuskin asia hänelle aivan yhdentekevä on, onhan kyse hänenkin lapsestaan ja hänenkin tulevaisuudestaan. Eiköhän se miehen ja sinun mielipide ala sieltä hahmottumaan, kun yhdessä punnitsette eri vaihtoehtoja.
ja ultrassa ei näkynyt sikiökaikua eikä sykettä!
Lekuri sanoi että jos tämä olisi toivottu raskaus tilanne tarkistettaisiin viikon kuluttua, mutta että nyt pitäisi jo jotain näkyä.
Olen niiiin helpottunut, luonto hoitikin tilanteen " puolestani" , eikö minun tarvitse tehdä raskaita päätöksiä.
Hyvä näin!
Käy nyt ihmeessä lääkärillä ja vaihda se Cerazette enemmän hormonia sisältävään valmisteeseen, niin ei käy toiste näin.
Tuo ohut kohtulihas on aika vaarallinen, siinä voi olla molempien hengenlähtö lähellä jos se sattuu repeämään esim. harjoitussuppareiden aikana. Itse päädyin myös h-kierukkaan juuri tämän asian vuoksi ja en ole katunut. Varmempaa ja huolettomampaa ehkäisykeinoa saa hakea.
Itse ehkä pitäisin vauvan (minulla nyt vauva 7kk ja jos tulisin raskaaksi olisi se shokki, mutta aborttiin en pystyisi). tosin kukaan ei voi tietää kuinka väsynyt olet ekan lapsen hoitamisesta jne ja onhan tuo aika äkkiä tuo toinen raskaus mutta kyllä siitäkin selviää! Sinulla on miehesi tukena, kyllä te yhdessä jaksatte!