Parisuhteessa luoviminen - miten toimia jotta kaikilla on hyvä olla.
Vaikea käsitellä tälläistä aihetta.. Itselläni on ollut perustavoitteenani elämässäni perhe, joka sisältää useampia lapsia. Lapset on ollut minulle itsestäänselvyys, mielessäni ei ole edes käynyt vaihtoehtoa elämä ilman lapsia.
Tilanne kuitenkin tällä hetkellä näyttää pahasti siltä ettei mieheni halua lähitulevaisuudessa lisää lapsia, minulla on lapsi (vajaa 6v.). Jonka olen saanut yksinhuoltajana. Nykyisen mieheni kanssa aloimme seurustella lapseni ollessa 2v.
Olemme viime aikoina käyneet paljon keskustelua mahdollisista tulevista lapsista sekä naimisiin menosta. Miehen ajatus suunnitelmista olisi että ensin häät sitten lapsi(a). Periaatteessa ajattelen että ok. Mutta tiedämme molemmat että häihinkin todennäköisesti on vielä matkaa useamman vuoden ajan. (taloudellisista syistä lähinnä)
Ja minullahan tietenkin painaa mielessä suuri vauvan kaipuu - jota olen jo yrittänyt laannuttaa koko suhteemme ajan - itse olisin valmis toiseen lapseen vaikka heti!
Haluamme molemmat saada näille suunnitelmille jonkun näköistä päätöstä, suunnitelmaa. Etenkin minua tilanne tälläisenaan häiritsee - koska malttamattomana odotan milloin saamme yhteisen lapsen!
En voi ajaa asiaani läpi " vaikka harmaan kiven" , vaikka helppoahan se olisi kun toinen vain taipuisi tahtooni ;) Mutta tietenkin haluan että teemme ratkaisut ja päätökset kumppaneina, yhteistuumin.
Jaksanko vain odottaa vauvaa? Pelottaa myöskin että sen odottelu käy henkisesti liian raskaaksi ja masennun tms. (jossakin vaiheessa tilanne aiheutti sen että paloin loppuun..) Löytääkö joku uusia ajatuksia, kenties kompromissia, mitä en ole vielä tullut ajatelleeksi?
Kommentit (4)
Vierailija:
Haluaako mies lasta ollenkaan?Jotenkin minulle tuli sellainen tunne (omasta kokemuksesta) että mies viivyttelee naimisiinmenoa ja lasten saamista ihan muista syistä kuin mitä olette jutelleet.
Suhteen alussa mies kyllä oli hyvin vahvasti sitä mieltä ettei halua (enempää) lapsia - asioita ollaan puitu useita kertojakin vuosien saatossa. Mies on jo aikaa sitten sanonut haluavansa lapsia, joskus myöhemmin! (meillä on ollut paljon rankkoja hetkiä mm. molemmat ovat käyneet läpi lievän masennuksen/uupumisen, läheisten kuolemia aika paljon, miehellä intti tällä hetkellä ym.)
Nyt vaan on tilanne että haluamme lopettaa " jahkailun" ja tehdä suurimmat suunnitelmat elämällemme. Kun on molemmilla energiaa niiden pohtimiseen.
Miehellä voi kyllä olla muitakin ajatuksia, jotka vaikuttavat tähän häät-vauva -projektiin - joista en tiedäkään. (Olen sitä itsekin miettinyt, tietäen että mieheni on äärettömän huono puhumaan ajatuksistaan ja tunteistaan..) Koitan parhaani mukaan tukea häntä siinä.
Miehellä tosiaan on intti meneillään joka osakseen tuo haastetta, jo pelkästään omien (miehen) ajatusten selvittämiseen. Henkisesti erittäin raskasta aikaa hänelle. Heillä on viikon mittainen leiri meneillään ja voimme puhua/nähdä vasta ensi vkonloppuna. Päätimme miettiä asioita tahoillamme sen aikaa ja sitten käymme ne läpi.
Olisi kiva saada joitain kenties lisä-ajatuksia vaihtoehtoihimme?! Sanokaa joku edes, että eihän ero ole mikään ratkaisu tässä tilanteessa - niin en turhaan sitä mieti (et jos sittenkin..)
sun täytyy nyt laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Joskus ei voi saada kaikkea.
Haluaako mies lasta ollenkaan?
Jotenkin minulle tuli sellainen tunne (omasta kokemuksesta) että mies viivyttelee naimisiinmenoa ja lasten saamista ihan muista syistä kuin mitä olette jutelleet.
Jos kuitenkin yhdessä päätätte odotella vielä niin yritä keskittyä asioihin jotka sinulla jo on, eli lapseesi, mieheesi, ystäviin jne