Oletko koskaan hävennyt omia vanhempiasi?

Jo lapsena hävetti ja teininä vielä enemmän.

se että ne oli niin puheliaita ja aina puhuivat tuntemattomillekin ummet ja lammet. Hassua. Nyt musta on kiva kun ne on niin sosiaalisia ja eikä pikkuisen persoonallisempi pukeutumistyylikään enää haittaa.

Lähinnä hävetti se, että asuimme kaupungin vuokratalossa ja vanhempani olivat tavallisia duunareita. Kavereideni vanhemmat olivat lääkäreitä, opettajia jne ja he asuivat omakoti-/paritaloissa ja heillä oli kauniit kodit. Itse en koskaan kehdannut pyytää ketään meille kotiin, koska jouduin vielä jakamaan huoneeni veljeni kanssa. Nykyisin kun vanhempani ovat jo eläkkeellä ja en asu enää itse kotona, en häpeä heitä.



.

Mutta nyt aikuisena päällimmäisenä on ne lapsuusmuistot, kun olin ylpeä vanhemmistani, kun he osallistuivat aina meidän lasten juttuihin: olivat mukana joulujuhlissa, retkillä, vapaaehtoisena mukana jossain koulun jutussa, järjestivät meille ja kylän lapsille kerhoja, matkoja ja muuta mukavaa.



Ja koskaan en hävennyt vanhempieni vaatetusta tms. Tajusin jopa siinä murrosiässäni, että vanhempani ovat ikäisekseen aina olleet ihan ok vaatetettuja.

isä juopotteli ja kaikki pelättiin sitä.

Vanhempani ovat olleet myös vähän yksinkertaisia ja nöyristeleviä, mikä oli noloa. Olen saanut " pesäeroa" kasvatettua heihin oman lapsen synnyttyä, eikä enää hävetä ihan niin paljoa.

lisäisin vielä jatkuvat lipittelyn...