Haukiputaan vauvanmurhaajaäidin logiikka: miksi jättää isompi sisarus henkiin?

Jälleen kerran äiti murhasi, taitaa olla tämän palstan väelle jo jokapäiväistä kohinaa, joten ei taida kukaan enää hätkähtää?

jos joku äiti hakea apua väsymykseen. Itselläni on ollut helppoja vauvoja, eli en tiedä mitään jatkuvasta itkusta etc - voi vain kuvitella, kuinka rankkaa se on - eikä mieleeni tulisi mitenkään tuomitä väsynyttä äitiä.

Kai se oli se vauva tässä tapauksessa se vauva, joka äidin väsymyksen j mielen järkkymisen aiheutti. Säälittää eniten se 4-vuotias, joka on ymmärtää paljon asioita.

MUTTA siis vertaistuke, eikä tämä ole se paikka jossa pitäisi pystyä purkamaan syndäntää asioista, joita tämän lapsirumban ulkopuoliset eivät ymmärrä.

jota edelsi äidin masennus ja väsymys. Tämä säälimätön aika asettaa kovia paineita äidille ja tälläiset säälimättömät ja syyllistävät vauva-foorumit kuten av ovat omalta osaltaan ruokkimassa näitä tragedioita.

tä, eikä väyliä tiedottaa asioista koko kansalle

Luulisi, että aviopuoliso olisi jo huomannut, jos jotain on pielessä. Tai olisi ainakin pitänyt huomata. Lisäksi ihmisellä itsellään on vastuu hankkia apua siinä vaiheessa kun äärirajat lähenee, ei kaikkea pidä odottaa tulevaksi yhteiskunnalta.

Tuskin kuaan haluaa tappaa vauvaansa! Miksi äiti oli niin loppuunpalanut ettei nähnyt muuta vaihtoehtoa? Oliko äiti puhunut isälle väsymyksestä, entäs neuvola? Todella surullista.

mutta jos äiti on poliisin huostassa, niin ei se ihan ilman syytä voi tapahtua.

Nyt kyllä peräänkuulutan vastaajilta vähän miettimistä. YKsikin väittää, että KYLLÄ SE OLI VAUVA JOKA OLI TÄHÄN SYYNÄ!!! Voi luoja miten te olette äitiyden suhteen sinisilmäisiä.



Vauva EI OLE SYY tällaiseen. Syyt ovat muualla. Äidillä on aivan varmasti ongelmia jo ennen lapsen syntymää, jos tällaista sattuu. Ei ole yhtä ainutta lapsimurhatapausta, jossa taustalla olisi täysin terve, järkevä, itseensäluottava ja tasapainoinen äiti. Ei nämä asiat tule kuin salama kirkkaalta taivaalta.



Te kirjoittelette asiasta kovin kevyesti, aivankuin olisi kyse vaan pienestä väsymysvaivasta ja suutahtamisesta.



Nyt kuulkaa äidit menkää itseenne ja miettikää mitä tänne sepustatte. Tästäkin turhasta vauvamurhasta syy LÖYTYY ÄIDISTÄ sekä hänen läheisistä ja terveydenhuollosta. TÄmä olisi voitu ehkäistä!!!

lapsenmurha on usein ns suisidaalimurha. Äiti (joskus isä) haluaa masennuksissaan oikeasti tappaa itsensä. Sitä ennen hän tappaa lapsensa, jota pitää vielä osana itseään. Joskus ajatus on, että aikoo tappaa molemmat, mutta homma jää kesken, joskus se menee loppuun asti. Lisäksi näiden ihmisten hämärtyneissä ja masentuneissa aivoituksissa he tosiaan kuolevat itsekin sen lapsen myötä. Ja he odottavat ja haluavat rangaistustaan (joka ennen maailmassa oli kuolemanrangaistus, mikä sopii kuvioon, mutta on tietysti täysin sivistymätön ja epäinhimillinen yhteiskunnallisen väkivallan muoto). Ne vanhemmat lapset eivät suinkaa säästy siksi,e ttä heitä suojeltaisiin tai rakastettaisiin enemmän, vaan siksi, että he ovat jo etääntyneet kauemmas siitä itsemurhaa tekevästä vanhemmasta, ovat jo itsenäisiä ihmisiä, eivätkä enää osa äitiä tai isää.



Ennenvanhaan ei muuten oikeasti ollut enempää lapsenmurhia kuin nykyään. Niitä oli absoluuttisesti paljon vähemmän ja väestöpohjaan nähden saman verran. Me vain haluamme kuvitella että niitä oli ennen enemmän ja että ne ovat vähentyneet, koska se on niin kauheaa ja me emme halua sellaista ilmiötä lähelle itseämme.

Joten kannattaa olla kiitollinen että sinun päässäsi tätä naksahdusta ei ole vielä tapahtunut.

Mutta kyllähän nämä tapaukset silti kauhistuttaa!

Vierailija:

En voi ymmärtää näitä vauvamurhaajia, tosin kukapa pystyisi. Mutta mikä ihmeen tavoite näillä sekopäisillä äideillä on siinä, että jättävät muut sisarukset yleensä henkiin ja pienin ja heikoin surmataan.

Siispä äidinvaisto ja hyvyys ei ole aukoton. Uusin ja vierain perheenjäsen pääsee helpommin hengestään kuin isommat lapset. Jotain siis liikkuu näidenkin hullujen päässä, vaikka täällä aina väitetään että äidit ovat niin masentuneita että eivät tiedä mitä tekevät kun päästävät lapsestaan hengen.

Ja jälleen vielä peräänkuulutan neuvolan vastuuta, ihan varmasti on nähty ettei äiti käy täysillä!!!

yksin ison lapsikatraan kanssa, vauvoja syntyi vähän väliä, ei ollut mitään kodinkoneita, elämä vain tuskaista puurtamista.



Nyt arvot ovat alkaneet mennä samanlaisiksi, syyllistetään äitejä, jos he vievät esikoisiaan päiväkotiin ja jaksaa vain pitäisi, vaikka hammasta purren, sitten on vielä kaikki muut ulkopuoliset vaatimukset, joita naiselle asetetaan ja joita etenkin herkät ja ulkoa-ohjautuvat ihmiset pyrkivät sitten pakonomaisesti toteuttamaan.



Kyllä tämä av-palsta on aika säälimätön, joten voisitte mennä itseenne, kun tällaista tapahtuu. Ei ole olemassa täydellisiä ihmisiä ja täydellisiä äitejä, on vain ihmisiä, erilaisia ihmisiä, joilla on erilaiset elämäntilanteet.

Miksi se läheisin ihminen ei näe puolisonsa hätää ja ahdistusta? Miksi isä ei ota suurempaa vastuuta perheestään?

Minulla on 2 lasta, 9 kk ja toinen on 3 vuotias. Olen perusterve, itseeni luottava, tavoitteellinen, avoin, sosiaalinen, liikunnallinen, töissäkäyvä äiti. Parisuhteeni on kunnossa, samoin perheen talous. Suvussamme ei ole mielenterveysongelmia eikä masennusta lievimmässäkään muodossa. En siis kuulu naksahtavien riskiryhmään.



Olen elänyt rankkoja aikoja. Lapset ovat sairastaneet paljon, painoni putosi anoreksian rajamaille, kun en ehtinyt vauvoilta syömään ja yöuntekin ovat erittäin pirstaleiset. Työ on myös vaatinut osansa, samoin se että mieheni matkustaa paljon ja joudun yksin huolehtimaan lapsista hyvin usein. Oma fyysinen terveys on myös ollut koetuksella tulehdusten, pieleen menneen sektion yms. syiden vuoksi. Näiden syiden puolesta taas voisin naksahtaa, mutta koska perustat ovat kunnossa niin enpä vaan ole seonnut.



Väsymys on välillä ollut niin kova, että on tehnyt mieli vaan jättää vauva huutamaan ja karata kotoa. Olen myös itkenyt väsymystäni. MUTTA mieheni on huomannut väsymyksen, samoin olen puhunut siitä neuvolasta ja monenlaisia helpotuksia on tullut ympäristöstä, mm. hankimme lapsenhoitoapua erittäin usein kaverikseni kotiin. Naksahtamisen estämiseksi voi siis ITSEKIN TEHDÄ PALJON.



Että tällaista,



T: se jota kritisoit

Mummuni jutteli esikoiseni ollessa pieni, että kuinka paljon helpompaa lasten kanssa oli hänen aikanaan, kun samassa talossa asui hoitajia: oli isovanhemmat ja miehen lapsettomat sisarukset. Vaikka töitä olikin paljon, oli joku aina auttamassa lapsen hoidossa. Hän muisteli, kuinka hänen koliikkivauvaansa nousi yöllä hoitamaan hänen appiukkonsa, että hän sai nukkua. Tietysti jokaisen mummoni ikäluokan ihmisen suhteen tilanne ei ole ollut sama, mutta kuitenkin: suku ja perhe ovat olleet pääsääntöisesti lähempänä kuin nykyään.



Nykyään monet äidit ovat lastenhoidon kanssa aivan yksin, mies on töissä eikä halua/jaksa kuunnella ja välittää lastensa äidin jaksamisesta - miehen silmissä kun äitiysLOMA voi todellakin olla LOMAA, ja hän voi olla mustasukkainenkin siitä äidin kotona viettämästä LOMASTA. Ja silloin taas äidin voi olla vaikeaa ottaa esille oma masennuksensa, ja äiti yrittää ylläpitää onnellisen perheenäidin kulissia viimeiseen asti. Jolloin ihan oikeasti tilanne voi olla se, ettei lapsen isällä ole aavistustakaan puolisonsa masennuksesta!



Ja lisäksi sukulaiset asuvat kaukana, eikä anopillekaan kehtaa sanoa, ettei tahdo jaksaa... ja jos netissä valittaa jaksamattomuuttaan, liian usein saa vastauksen: " kyllähän sitä kahden kanssa pitää jaksaa kun minulla on kahdeksan lasta eikä koskaan väsytä" , tai että " itsehän olet lapsesi tehnyt" .



Joka tapauksessa, äärimmäisen surullinen tapaus:-(((((

Valaisi asiaa jonkin verran, vaikka vieläkin jää mietittävää. Tällaista en ole osannut ajatella.



T: AP

tuo mene psykoosin piikkiin tuo tapahtuma. Kukaan vain uupunut ja masentunut ei surmaa lastaan. Vaikka isän vastuuta peräänkuulutetaan, niin esim. normaalissa perheessä kukaan tuskin synkimissään ajatuksissaan haluaa ajatella kumppaninsa olevan mielenterveytensä kanssa niin pihalla, että surmaa lapsensa. Joskus lähelle on niin vaikea nähdä.

On totta, että neuvolassa pitäisi huomat, jos äiti on väsynyt tai masentunut. Mutta. On äitejä, jotka väsymyksestään ja masennuksestaan huolimatta osaavat vetää roolia " minulla on kaikki hyvin, ei mitään hätää" . Silloin on vaikea huomata hätää, varsinkin, jos äiti on outo, aikaisemmin ei ole ollut kontaktia ks. neuvolaan tai kontaktia on ollut vain muutaman kerran. On myös äitejä, jotka kieltäytyvät avusta, vaikka sitä olisi tarjottu. Turha tässä asiassa on ketään syyllistää, koska ei tiedetä, mitä asian eteen on tehty ja mitä on jäänyt tekemättä, eikä tiedetä asian todellista tilannetta.

ja voin sanoa, että juuri tätä minunkin piti sanoa: että -tietyissä olosuhteissa- jokainen voi naksahtaa. Eli sulla on ollut tukiverkko, joka on auttanut, mies , neuvola, ystävät jne. Ja sulla ei siis onneksi ole naksahtanut.

Vierailija:

Minulla on 2 lasta, 9 kk ja toinen on 3 vuotias. Olen perusterve, itseeni luottava, tavoitteellinen, avoin, sosiaalinen, liikunnallinen, töissäkäyvä äiti. Parisuhteeni on kunnossa, samoin perheen talous. Suvussamme ei ole mielenterveysongelmia eikä masennusta lievimmässäkään muodossa. En siis kuulu naksahtavien riskiryhmään.

Olen elänyt rankkoja aikoja. Lapset ovat sairastaneet paljon, painoni putosi anoreksian rajamaille, kun en ehtinyt vauvoilta syömään ja yöuntekin ovat erittäin pirstaleiset. Työ on myös vaatinut osansa, samoin se että mieheni matkustaa paljon ja joudun yksin huolehtimaan lapsista hyvin usein. Oma fyysinen terveys on myös ollut koetuksella tulehdusten, pieleen menneen sektion yms. syiden vuoksi. Näiden syiden puolesta taas voisin naksahtaa, mutta koska perustat ovat kunnossa niin enpä vaan ole seonnut.

Väsymys on välillä ollut niin kova, että on tehnyt mieli vaan jättää vauva huutamaan ja karata kotoa. Olen myös itkenyt väsymystäni. MUTTA mieheni on huomannut väsymyksen, samoin olen puhunut siitä neuvolasta ja monenlaisia helpotuksia on tullut ympäristöstä, mm. hankimme lapsenhoitoapua erittäin usein kaverikseni kotiin. Naksahtamisen estämiseksi voi siis ITSEKIN TEHDÄ PALJON.

Että tällaista,

T: se jota kritisoit