päivähoidon tätit ei ole lasten psykologeja!!!

Mutta kokeneella päivähoitajalla on kuitenkin kokemusta kymmenistä erilaisista lapsista ja siksi jonkinlaista pohjaa sanoa, mikä on normaalia ja mikä ehkä voisi vaatia tarkempaa tutkimusta, vaikka sitten sitä psykologia.



Eihän ne mitään jumalia ole, eikä ole lääkäritkään.

silti päiväkodin tädin (myös sen vähemmänkjoulutetun lastenhoitajan) sanomisiin kannattaa suhtautua niin että pitää mahdollisena että niissä olisi totuuden siemen. Nekin nimittäin näkevät lastasi monta tuntia päivässä ja usein ihan eri olosuhteissa kuin sinä. Heillä on siis tietoa lapsestasi, potentiaalisesti sellaista, mitä sinulla itselläsi ei ole!

meidän lapset ei edes ole päikkärissä vielä. tunnen vaan päivähoitajia ja olen ollut joskus töissä päikkärissä ja kauhistuttaa kun äidit kuuntelee niitten tätsyjen sanomisia ja ottaa ne liian vakavasti. oikeesti tunnetteko päivähoitajia, ja oletteko nähneet miten kasvattaavat omia lapsiaan? päikkärissä aina iltaisin ne leikkivät keskusradiolla kun lapset nukkui ja puhuivat ihan hermoheikkoja juttuja päivän tapahtumista... kiva siinä sitten kun vanhemmat tuli hakee ja sattuivat kuulemaan... kannattaa tutustua vähän niihin lapsenne arvostelijoihin. olin vaan kuukauden ja päätin että omiani en vie päikkäriin ennen kuin 3 vee että osaavat puhua.

ap

Mutta kyllä minä kuuntelen toisten mielipiteitä lapseni tekemisistä ja osaamisista! Näin meillä:



Lapsi on 2- vuotta täytettyään mennyt puheterapiaan.

Asiaa on seurattu vuosi kotona aikasemmin. Taustalla isällä lukihäiriö ja lapsen taantumus puheessa.

Neuvolassa seurataan myös tilannetta. Hoitopaikka koittaa varovasti ottaa asiaa puheeksi ettei me vanhemmat loukkaannuta. Sanotaan että asiaa on seurattu ja pian mennään terapeutille. Hoitopaikka huokaa koska moni vanhempi loukkaantuu ja ajattelee että lasta arvostellaan.



Lapsen käytös hoidossa jossa lapset eivät ymmärrä lapseni " puhetta" :

Yhteiset leikit päättyvät lapseni tuskastumiseen kun lapsi hermostuu toisten ymmärtämättömyyteen. JOS hoitaja ei huomaa tilannetta ja sano lapsille MITÄ lapseni tarkottaa, heittää lapseni leluja ja saattaa lyödä. Meillä on onnesta hoitopaikka jossa hoitajat keskittyvät lapseeni ja tukevat muita ymmärtämään.



Kotona osaan lukea lapseni käytöstä ja puhetta. Lapseni täyttää pian kolme, ei puhetta juurikaan.

Olen iloinen että hoitopaikka on kertonut lapseni ongelmista. Toki teemme miehen kanssa ratkasuja itse, mutta en halua tyrmätä toisten sanomisia.

Huolestuttavaa, miten ihmiset eivät osaa edes äidinkieltään:(

on ongelmia vasta hoitopaikassa. Siksi se siihen puuttuu. Minulla on " puhumaton" 2,5-vuotias, mutta ongelmia ei ole, koska on kotona.



Meinaan vaan että hyvin todennäköisesti se teidänkin ongelma menisi omiaan ohi, mutta muuttuu ongelmaksi, koska lapsi on hoidossa...

kun vasta koulussa asiaan puututaa

kun on kehittyäkseen (ja sitähän seurataan neuvolassa kuitenkin). Pointti on vain se, että lapsi ei turhaudu tai käy sen takia aggressiiviseksi, kun kotona sisko ja minä ymmärrämme häntä kuitenkin. Ja tutut kaverit, joiden kanssa leikkii ilman suurta valvomatonta lapsiryhmää.



Ei se että 2-vuotias ei vielä " kunnolla" puhu ole ongelma kuin päiväkodille, jossa senkin ikäisten pitää pärjätä isossa ryhmässä omillaan. Ja hoitajien on päästävä mahdollisimman helpolla, koska heitä on liian vähän.



11

kyllä 3-vuotiaalle puhumattomalle on kuntouttavasta päivähoidosta iso apu.

Nimim. kokemusta on

Paremmin kuin ylisuuressa päiväkotiryhmässä tapellessa. Siellähän nimenomaan ruvetaan sitten jätetään koko puheen harjoittelu ja ruvetaan mätkimään, kun turhaudutaan ymmärtämättömyystilanteisiin. Eikä tädeillä ole aikaa jutella yksittäin.



Ja minun lapseni ei ole kolme, vaan 2,5.



11

ystävän lapsi aloitti sen kuntouttavan päivähoidon vasta 3,5 vuotiaana, kun äiti ei ottanut uskoakseen, että apua tarvitaan. Ja nyt on ihanassa integroidussa pien ryhmässä vuodessa edistynyt tosi paljon. Oma lapseni on samassa ryhmässä ns. tuki lapsena. Siellä on 12 lasta ja 5 aivan mahtavaa aikuista.

Äiti aan on jälkeen päin sanonut, että olisi pitänyt ottaa tarjous vasataan jo aiemmin.

Joo ei tosiaan 2,5-vuotiaan puhumattomuudesta kannata kauheasti huolestua, mutta pitää olla itse aktiivinen ja vaatia sitä puheterapiaa ja muistaa, että noihin pienryhmiin on vaikea päästä ja paikat syksyksi jaetaan jo aikaisin keväällä.

ensi syksyksi. Ja puheterapiaan sain esikoisenikin ärrävian kanssa vuotta aiemmin kuin muut, joten osaan ilmeisesti myös vaatia.



11

Täällä kun ihan kaikilla ei aina ole

sen vakaan uskon, että jokainen poikkeama normikäyttäytymisestä on diagnosointia vaativa ongelma. Asiat on AINA esitetty ainakin allekirjoittaneelle valtavina ongelmatilanteina, vaikka kysymys olisi ollut mistä. Milloin lapsi ei syö tarpeeksi, milloin taas liikaa (" saakohan se kotona mitään syödäkseen kun on aina niin nälkäinen" ), milloin lapsen silmissä on varmasti jotain vikaa kun pistelee vinoon, milloin ei suostu nukkumaan tarpeeksi tai nukkuu liian paljon. Joskus ei ole tarpeeksi lämpimiä varusteita ja toisinaan niitä on aivan liikaa ja ne pitäisi nyt muistaa viedä välillä kotiinkin tilaa viemästä. Ja kyllä nyt tässä ja tässä äissä lapset jo yleensä osaavat tämän ja tämän taidon, että voisitteko nyt keskittyä siellä kotona vähän harjoittelemaan. Muuta elämäähän minulla ei olekaan kuin jatkuvasti opettaa eteisen lattialla lastani itse pukemaan sukkiaan...



Kaikissa kolmessa lapsessani on näiden seitsemän tarhavuoden aikana huomattu jotain poikkeavaa johon olisi taas syytä kiinnittää huomiota. Ja aina ne asiat esitetään tarhan portilla toisten lasten vanhempien hakiessa omia lapsiaan, väsyneelle, kauppakassit jaloissa seisovalle äidille. Ja aina ne ongelmat ovat valtavan suuria ja puhe aloitetaan tyyliin " kerropa nyt ihan itse äidille mitä tänään teit" .



Lähtökohta on nyt kuitenkin se, että minun lapseni ovat päiväkodissa koska minulla ei ole niin paljon rahaa, että voisin elellä rauhassa kotona lasten kouluumenoon saakka. Ne eivät ole siellä analysoitavana ja diagnosoitavana kaiken varalta, jos en nyt itse sattuisi vaikka huomaamaan, että niissä on selkeästi jotain pahasti vialla. Ammattitaito kunniaan mutta joskus voisi tulla sen hienon kasvatusoppaansa takaa piilosta ja olla ihan vain ihminen ihmiselle.

He kun näkevät niin paljon erilaisia lapsia mikä auttaa suhteuttamaan eri juttuja ja laittamaan asioita tärkeysjärjetykseen.



Ja sille joka kuvittelee kotihoidon olevan parasta mahdollista hoitoa puheviivästeiselle lapselleen - olen täysin eri mieltä.



Itse en aikoinaan ymmärtänyt samaa asiaa, lapseni oli perhepäivähoidossa missä häntä ei vaadittu tuottamaan puhetta kunnolla. Sama juttu oli kotona, äiti ja isi ymmärsi asiat kulmakarvojen asennosta. Se on kumma juttu, miten sitä ymmärtääkään lastaan - vaikka muiden mielestä lapsen puhe on pelkkää siansaksaa...



Kun sitten vihdoin ja viimein ymmärsin siirtää lapsen päiväkotiin, alkoi puhe soljumaan kunnolla jo muutaman viikon kuluessa - lapsen oli yksinkertaisesti pakko alkaa pinnistellä kommunikoidakseen paremmin muiden lasten sekä aikuisten kanssa.



Suosittelen samaa lämpimästi sinunkin lapsellesi.

Meillä on tällä hetkellä aivan tosi mukava jossa yhteityö sujuu hyväsä hengessä

Olenkin jo leimautunut täysin yhteistyökyvyttömäksi vanhemmaksi.

Kiitos myötätunnosta:)



20

Välillä ihmetyttää tämä ajatus, että psykologilta saa kaikissa olosuhteissa pätevän arvion lapsesta. Psykologin tai yhtään kenenkään koulutusta väheksymättä antaa koulutus vain pohjan työn tekemiselle.



Psykologeissa on kokemattomia, arkoja, ylidiagnosoivia yksilöitä niin kuin on kaikissa ammattiryhmissä. Esim. kokenut lto voi nähdä asiat laajemmassa mittakaavassa kuin psykologi. Ja tietysti päinvastoin.



Tätä ylivarovaisuutta esiintyy nimenomaan eniten niillä uransa alkuvaiheessa olevilla ihmisillä, jotka eivät osaa vielä arvioida tilannetta kokonaisuuteena ja oikeissa mittasuhteissa. Tämä on ymmärrettävää, koska reagoimatta jättäminen saattaisi olla pahempi vaihtoehto. Jotkut ovat tietysti myös pidemälle urallaan ehdittyään arkoja olla reagoimatta pienimpiinkin " poikkeamiin" .

8h/pvä, 4pvää/vko, että se nyt jotenkin sen jo tuntee..

Mutta arvostelua? Ikinä ei oo kumpaakaan mun poikaa ARVOSTELTU yhtään mistään, kehuja lähinnä tulee, että joskus epäilyttää, puhuuko ne meitin lapsista ollenkaan...



Viimeeksi oltiin 5v KEHU keskustelussa open kanssa eri mieltä siitä osaako lapsi odottaa vuoroaan: mä olin laittanut että ei (tunkee aina ekaksi, puhuu päälle yms) ja ope totes, että kyllä osaa hienosti odottaa vuoroaan ryhmässä ja meidän sana painaa tässä enemmän kun sun. Eli mun saama palaute on ainakin erittäin rakentavaa, totuudenmukaisesti asiat kerrotaan ja ehdotetaan, mitä voisi tehdä, ja niin sitten toimitaan. Vähän ajan päästä katotaan, onko toiminut, yleensä heidän ehdotukset tosiaan toimii..

ensimmäinen tukitoimi on päiväkoti lapselle jolla on puheenkehitys ongelmia. aktiivinen ympäristö on tärkeä. aktiivisuus pitää aivot vilkkaassa toiminnassa ja näin puheenkehitys edistyy paremmin. toiset lapset ovat tärkeitä, kun on puheen kehityksessä ongelmia. ilmeisesti et tiedä näistä kuntoutus asioista mitään, mutta ajankohtaiseksi se sulle tulee aikanaan, jos lapsesi ei ala puhumaan. t. äiti jonka 2 lasta päiväkodissa tukitoimena kehitykselle. hyöty on suuri. en itse pitäisi 2.5v. puhumatonta lasta kotihoidossa, mutta kukaan ei voi sinua pakottaakaan laittamaan lastasi hoitoon. myöhemmin sinut siihen kyllä painostetaan, jos puhetta ei tule. olisin kyllä hyvin huolestunut, jos 2.5v. ei puhu. 3v. pitäisi puhua 3-4 sanan lauseita.