Lue keskustelun säännöt.
2.5-vuotiaan aivan mahdoton äitiriippuvuus. Mitä tehdä?
25.01.2007 |
Meillä on kotihoidossa olev 2.5-vuotias poika joka on aivan mahdottoman riippuvainen minusta. Olen hänen kanssaan aina, 24/7 ja ehkä siitä johtuen lapsi on todella kiinni minussa. " Äiti tekee, äiti laittaa, äiti lukee, äiti sitä ja äiti tätä" Todella rasittavaa kun äidin pitäisi tehdä aivan kaikki ja kukaan muu ei saa tehdä yhtään mitään. Lapsen isä tekee pitkiä päiviä töissä ja illalla on tietysti väsynyt mutta leikkii kuitenkin pojan kanssa. Poika leikkii mielellään isänsä kanssa mutta kaikki hoitaminen ja nukuttaminen ym. pitää äidin tehdä. Muuten tulee huutoa..
Asia kärjistyi kun lapsi oli isovanhemmillaan hoidossa. Poika nukkui kun veimme hänet sinne hoitoon ja herättyään oli ollut aivan vimmainen kun äitiä ei näkynyt mailla halmeilla. Oli huutanut varmaan tunnin eikä ollut edes suostunut tulemaan munnin tai ukin syliin. Mummi ja ukki olivat olleet aika neuvottomia. Kerroimme kyllä lapselle että hän menee hoitoon muutamaksi tunniksi mutta hän nukahti autossa matkalla mummolaan ja se oli sitten kauhea shokki herätä ilman äitiä. Oli lopulta kyllä rauhoittunut mutta kun tulimme hakemaan höntä niin piti vielä tehdä lyhyet protesti-itkut. lapsi näkee isovanhempiaan usein joten nämä ovat kyllä tuttuja.
Kylässä ja sukujuhlissa on inhottavaa kun lapsi ei halua jutella muiden aikuisten kanssa, ujostelee vaan hirveästi koko ajan ja roikkuu minussa. Kammoaa noita tunkeilevia tätejä jotka haluaisivat ottaa syliin yms.
Toisten lasten kanssa pärjää mainiosti puistossa, muskarissa yms.. On todella sosiaalinen ja kiltti, kiinnostunut muista lapsista. Mutta tämä äitiriippuvuus rassaa, mitä ihmettä pitäisi tehdä. Miten ikinä päivähoitoon vieminen onnistuu reilun puolen vuoden päästä???Lapsi jaksaa oikeasti huutaa vaikka koko päivän siellä hoidossa, pelottaa:-(
Neuvoja, please!
Kommentit (19)
lapsella on jäänyt eroahdistu päälle mikä ei ole normaalia. Sen olisi pitänyt laueta jo aikoja sitten. Jokin teidän suhteessa on pielessä, 2,5-vuotiaan pitäisi jo osata luottaa muihinkin aikuisiin jos siis perusluottamus on syntynyt.
Mieädn poika oli juuri sairaalassa ja antoi hoitajien ja lääkäreiden tehdä ihan mitä tahansa yhtään rimpuilematta. Hoitaja sanoikin, että ' poika selvästi luottaa ihmisiin' . Olen siis onnistunut ainakin tässä asiassa:)
Olet siis liikaa poikasi kanssa. Nyt keksit jonkun kerhon, päiväkodin tai hoitajan, jolle viet lastasi säännöllisesti. Tuon ikäisen pitää osata olla jo muidenkin kanssa kuin äidin.
Alku on varmasti vaikeaa,mutta kaikkine kannalta parasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joissakin päiväkodeissa pehmeä lasku saa kestää muutaman viikonkin, kyllä ne pienet sinne sopeutuvat, ja lapsesihan on jo isompi kun aloittaa siellä. (Tosin ne pienet 1-vuotiaat jotka aloittavat päiväkodissa, saattavat valvottaa kokonaisia ryhmiä päiväunien aikana kun itkevät lohduttomasti äidin perään päiväuniaikana. Onneksi hoitajat eivät siitä tee isoa numeroa vanhemmille, moni ei varmasti viitsi edes sitä kertoa niiden pienten vanhemmille etteivät hätääntyisi turhaan. Meille isompien lasten vanhemmille kyllä sitten kerrotaan, kun omien lasten päiväunet on jääneet väliin, että tiedettäisiin varautua " iltavilliin" :-)
Jos mahdollista, vaikka isovanhemmat hoitavat sen aikaa. Tekee hyvää sullekin!
Joku tuossa sanoi että lapsi ei luota muihin ihmisiin Ei se nyt ihan noin räikeää ole. Kyllä lapsi on ollut hoidossa isovanhemmilla ja ihan hyvin on mennyt, viihtyy hyvin. Mutta aina kun minä olen läsnä niin lapsi haluaa että teen kaiken. Pitää varmaan olla enemmän lapsessa erossa..ap
Ja pitää kiinni siitä, että myös isä tai joku muu tekee noita rutiineja. Älä anna lapsen pompottaa. ja virhe on kyllä ollut tuo, että jätät nukkuvan lapsen hoitoon. ajattelapa jos itse nukahdat illalla sänkyyn ja heräät autotallista. Miltä tuntuisi, kun et yhtään tiedä, mitä on tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antakaa lasten olla lapsia. Ilmeisesti on ainoa lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
s ei " toimi" kuten valtaosa samanikäisistä. Kyllä minun tuttavapiirissäni ainakin on useita 2-3vuotiaita, jotka on arkoja ja äidissä kiinni. Heillä lämpeneminen uusia ihmisiä kohtaan kestää pitkään ja yleensä alkavat esim. leikkiä vasta juuri kun ovat kylästä kotia lähdössä.
Lue ap Liisa Keltikangas-Järvisen kirja temperamentti. Siinä on hyvin kerrottu lasten luonteen ja temperamenttien eroista ja siitä, miten niin tulisi suhtautua.
Tai hanki lapselle hoitopaikka tai järjestä itsellesi aikaa päivisin ja vie lapsi hoitoon säännöllisesti täksi ajaksi. AIvan outo aloitus ap:lla, ensin toteaa että on 24 h vuorokaudessa lapsen kanssa ja sitten ihmettelee, että kun lapsi on itsessä niin kiinni.
Ja mikä kaikkein tärkeintä: PÄÄSE ITSE IRTI OMASTA LAPSIRIIPPUVUUDESTASI. Selvästikin niitä äitejä, joille ainoa oikea hoitaja on oma äiti maailman tappiin asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyisitkö järjestämään vaikka kerran viikossa itsellesi vapaaillan, jolloin isä (tai sitten ne isovanhemmat) hoitaisivat lastasi/lapsiasi? Se tekisi hyvää ennen kaikkea sinulle itsellesi ja lapsesi voisi vähän totutella olemaan sinusta erossa.
Ja älä tosiaan jätä nukkuvaa lasta hoitoon tai lasta salaa hoitoon. Sano aina hei-hei, mutta älä pitkitä erotilannetta.
Kun viet lapsen hoitoon sitten puolen vuoden päästä, varaa tarpeeksi aikaa harjoitteluun ja lyhyempiin päiviin. Pystyisitkö lisäksi tekemään lyhennettyä työpäivää tai -viikkoa? Se helpottaisi lapsen jaksamista kovasti.
Toivottavasti näistä neuvoista on sinulle jotakin apua. Olen itse kahden lapsen äiti, lapseni ovat jo 7v ja 5v. Meidän esikoinenkin oli kovasti eroahdistunut aika pitkään. Mutta on luonteeltaan herkkä - yhä. Enää ei kylllä eroahdistukset vaivaa. Joten älä sinäkään murehdi, vaan annetaan lastemme olla pieniä ja tarvitsevia.
nkin huonompi tai hävettävämämpi sen takia, että on arka. Hyvä ajatus on se, että sinulla on joka viikko oma meno, jonka aikana isä hoitaa. Lapsi tottuu siihen pian. Turha väkisin kertätä muita aikuisia lapsen elämään, jos ei pakko. Antaa harjoitella isän ja isovanhempien kanssa sinusta erossa oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy vielä kommentoida tuota nro 15 kirjoitusta. Mielestäni olisi aika huono juttu viedä lapsi tässä vaiheessa kokopäivähoitoon. Jos eroahdistus on pahimmillaan. Olisi raakaa ja rankkaa, kaikille. Siis ihan" huvikseen" viedä. Ap:llähän on tarkoitus viedä lapsi hoitoon vasta 3-vuotiaana.
Puolessa vuodessa lapsi kehittyy ja kasvaa paljon! On kypsempi olemaan vanhemmistaan erossa.
pikkuisen vaikeaa järjestää omaa aikaa. Mutta täytyy ottaa joku ilta itselle kerran viikossa. Ja töihin todellakin aion palata puolen vuoden päästä niin kaipa tämä tästä. Ehkä sitten olen hieman lapsiriippuvainen mutta nautin kyllä hänen hoidostaan ja tästä hoitovapaasta. Käymme aktiivisesti muskarissa, ystävien luona ja jumpassa ja lapsi viihtyy näissä todella hyvin ja näkee muitakin ihmisiä kuin minut ja minäkin tapaan " lapsellisia" ystäviäni usein. Selvennyksesksi siis etten ole mikään hirviöäiti joka on aina vain kahdestaan lapsen kanssa :-) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmetyttää, onko nuo jotka väittää, että 2,5 vuotiaan ei kuulu kaivata vanhempia/äitiä tosissaan.
3-vuotiaan kuuluu kestää lyhyt ero äidistä, mikä on sekin aivan eri asia kuin useamman tunnin hoidossa olo.
Päiväkodissa ei tule välttämättä juurikaan ongelmia, kun lapsesi viihtyy toisten lasten seurassa. Mummola on siitä erilainen hoitopaikka kuin päiväkoti, että siellä ei ole teidäntapauksessa ole muita lapsia, jotka veisivät pois huomion aikuisista.
Oma vajaa 2,5 -vuotiaani saattaa ujostella vieraita aikuisia, varsinkin iäkkäämpiä kovasti ja pysytellä alkuun pitkään sylissäni. Täsät huolimatta hän on ollut iloisena yli tunnin yhteen menoon kauppakeskuksen lapsiparkissa 2-vuotiaasta alkaen ja jopa haluaa menneä sinne ihan oma-aloitteisesti.
On myös paljon lapsia, jotka eivät 3-vuotiaanakaan uskalla mennä kerhoihin ja silloinki on kyse luonteesta.
Jos haluat harjoitella tulevaa tuo neuvo omasta harrastuksesta on hyvä. Ja Keltinkankaan kirjaa suosittelen minäkin.
Naurattikin tässä yks päivä kun hain hänet tarhasta ja juttelin siinä yhden eskarin kanssa niin tyttö sanoi " ettei saa jutella, se on mun äiti" .
Hei luin vielä uudestaan ap alkuperäisen kirjoituksesi. Ja yksi ehdotus vielä:
Ruvetkaa lapsen isän kanssa vuorottelemaan nukkumaanlaitossa. Älä suostu tekemään yksin kaikkia hoitotoimia ja -rutiineita, vaikka lapsi sitä vaatisikin. Isä on lapselle hyvä hoitaja hänkin, kyllä isän pitää kelvata! Älkää antako periksi vaikka huutaa.
Niin ja helpointahan lapsen on hyväksyä isä iltatoimien tekijäksi ja nukuttajaksi ensi alkuun silloin, kun äitiä ei ole paikalla. Aloittakaa siis näistä sun vapaailloista harjoittelu.
Isä on hänelle maailman tärkein ihminen. Ovat syntymästä asti olleet tosi läheisiä. Hieno juttu mutta kaverisuhteetkin jo siitä kärsivät. Viimeaikoina olen " pakottanut" isän enemmän liikenteeseen. Viikonlopun mökkireissuille ym.. Jos mieheni kuolisi romahtaisi poikani maailma,millään en voisi korvata isän seuraa. Tee lapsellesi palvelus ja aloita " oma" elämä.
Lapsi pitää herättää, ja sanoa hänelle selvästi hei heit, äiti tulee kohta takaisin. Tottakai lapsi on hädissään jos herää eikä äiti olekaan siinä missä vähän aikaa sitten oli.
Muuten lapsi kyllä tottuu pikku hiljaa vieraidenkin hoitoon, kun häntä säännöllisesti totutetaan. mutta moista kardinaalimunausta älkää enää tehkö, muuten lapsi ei ikinä enää luota teihin.