Ystäväni & tuttavani kyselevät koko ajan asioita liittyen koulutukseeni ja työhöni
" Mitä mieltä sä olet siitä ja tästä?" , " Miten meidän Jami-Petterillä oikein sujuu tää ja tää?" , " Voisitko vähän katsoa Jami-Petterin kanssa tätä asiaa?" jne.
Hermostuttaa. Sanon usein jotain ympäripyöreää. Sanon, ettei just nyt oo lähteitä käsillä. Tai että vaikea arvioida tässä tilanteessa...
Miten kehtaisin sanoa ihmisille, että mulla on monen vuoden opiskelut (ja monen tonnin opintolainat!) enkä aio myydä ammattitaitoani ilmaiseksi? Teettekö työtänne ilmaiseksi kavereidenne hyväksi?
Kommentit (3)
ja tosi mielelläni autan ystäviäni sellaisissa asioissa, joissa se on turvallista, siis annan jonkun yleisen neuvon, tai neuvon minne hakeutua, tai kirjoitan jonkun taatusti haitattoman reseptin
- jos taas vaiva on sellainen, että mielestäni potilas pitäisi " oikeasti" tutkia tai minun pitäisi kysellä perheen arkaluontoisia asioita ottaakseni asiaan kantaa, niin vetäydyn hommasta heti mahdollisismman kohteliaasti, ja suosittelen " oikealle" lääkärille menoa. samoin usein joudun sanomaan, että en tiedä muista erikoisaloista mitään, paitsi omastani
- yksi tuttu on, joka ei pidä yhteyttä ikinä, ellei tarvitse lääkäriä. Sille ei kauheasti palveluja heru. Mutta ystäviä autan mielelläni.
En miettiä työasioita. Voin kyllä ystävien ja läheisten piirissä ammattitaitoani jakaa, mutten jokaisilla synttäreillä.