ihmissuhteet ja yksityisyyden tarve?

Sä kuvasit aika hyvin tuon ihmissuhteet pätkissä -ilmiön. Mulle myös riittää jatkuvaksi seuraksi perhe, ja heiltäkin tarvitsen aina välillä tilaa, ilmaa ympärilleni. Mua pidetään kumma kyllä sosiaalisena ihmisenä, vaikka jotkut sosiaaliset tilanteet suorastaan kammottavat minua. En tykkää yhtään mennä esim. noihin äiti-vauva -juttuihin mukaan. Useimmiten on parempaakin tekemistä. Otan myös vaistomaisesti askeleen taaksepäin, jos joku tulee liian pian liian lähelle, esim. joku hyvän päivän tuttu haluaa tulla ystäväksi.



Nuorempana tutustuin hyvin helposti ihmisiin, mutta vanhemmiten sitä käy liian mukavuuden haluiseksi ja laiskaksi.

Itse vasta odotan ekaa lastani, joten en tiedä miten työelämästä poissaolo vaikuttaa tuohon. Minulla on myös työ, jossa pitää olla sosiaalinen ja tavata uusia ihmisiä jatkuvasti.



Itse ihmettelen joskus sitäkin, että onko muita joiden sosiaalinen elämä ei pyöri työkuvioiden ympärillä. Tykkään olla töissäni ihmisten kanssa, mutta en koe tarvetta olla vapaa-ajalla samojen naamojen kanssa. Heissä ei ole vikaa, mutta haluan ystävien olevan vastapainoa työlle. Omalla työpaikallani on tosi tiivis porukka ja monien kaikki kaveri- ja ystäväsuhteet ovat sen sisällä. Itse en kaipaa sellaista.

Tuota ihmissuhteet vain työympyröistä -kuviota en olisi ehkä niin paljon miettinyt, mutta usein törmään ajatukseen, että jos ei välitä työyhteisön sählynpeluusta ja saunailloista, on epäsosiaalinen. Ei hoksata, että ko. ihminen voi tehdä ihan samoja juttuja paljonkin, mutta ei työkaveriensa kanssa.

Minulla on sama kuin kakkosella, kavahdan, jos joku esimerkiksi haluaa heti tutustumisen jälkeen tulla kotiini vierailulle. Ja uskomatonta kyllä, minuakin luonnehditaan usein sosiaaliseksi. En vain pysty elämään siten, että joku muu kuin perheeni on jatkuvasti läsnä. Joku on sanonut, että nämä ovat tottumiskysymyksiä. Minusta nämä ovat myös luonne-eroja.

Mielestäni on täysin normaalia, ettei halua olla työporukan kanssa muuten kuin töissä. Mulla on muutama hyvä työtoveri, joita tapaan työn ulkopuolella, mutta en koskaan mene mihinkään sählyporukoihin.