Missä vaiheessa kauniista lapsista tulee rumia aikuisia?
Itse en ole todellakaan mikään kaunotar, ja siitä olen saanut jopa kuulla jonkin verran.
Tyttäreni on taas ihan yleisesti ihasteltu (tottakai niin tehdään kaikille lapsille), mutta kun uppo-oudotkin pysähtyvät ihastelemaan kauneutta. Toki miehelläni on iso osa tässä, mutta enpä huomaa silti suuren suurta eroa omissa lapsuuskuvissani tyttäreni kuviin.
No, toivottavasti osaan pitää lapseni itsetunnon korkealla ja hänet aina pitämään itse itsestään, ehkä se auttaa säilyttämään sisäisen kauneuden ohella myös ulkoisen.
Kommentit (5)
Mitä tulee lasten " kauneuteen" , niin on olemassa sellainen psykologinen juttu, jota kutsutaan Kindchenschemaksi. Se tarkoittaa sitä, että meillä ihmisillä on alitajuinen mieltymys lapsenomaisiin piirteisiin: pyöreisiin kasvoihin, suuriin silmiin, lapsen vartalosuhteisiin, pyöreyteen jnejne.
Vartalon pyöreys ei ikävä kyllä kuulu niihin piirteisiin, joita kovinkaan moni pitäisi aikuisiällä kauniina:(
Vierailija:
Vartalon pyöreys ei ikävä kyllä kuulu niihin piirteisiin, joita kovinkaan moni pitäisi aikuisiällä kauniina:(
heh.
Minulla on erittäin hyvä ystävä, joka on " tosi ruma" . Siis iso pää, pienet silmät, korkea otsa jne.
Hänellä on tytär, jota kaikki sanovat söpöksi. Tytär on myös vahvasti äitinsä näköinen.
Miten tämä yhtälö on selitettävissä?
Kaverini äiti on tehnyt sisaruksista pakkomielteisiä sen suhteen, että PITÄÄ olla kaunis (=hoikka ym. ym.). Nämä kaikki meikkaavat ja laihduttavat jatkuvasti, kärsivät todellisista/kuvitelluista ulkonäkökomplekseista ja haluavat AINA olla parhaita ja kauneimpia. Kaverini ei suostu lähtemään minun kanssani baariin, koska luulee olevansa minua rumempi, joten menee " rumien" kavereiden kanssa.....Siis alkavat olla päästään vialla kaikki.
Äiti itse pelkää vanhentua ja kuuluttaa tyttärilleenkin, kuinka kauneuskirurgiasta löytyy apu kaikkeen. Eikä suin surminkaan esiinny ikinä ilman meikkiä.... hrrr, kamalaa.
Siis aivan oikeasti.
Ja on todella kurjaa, että jotkut ottavat asiakseen möläytellä sellaista kenellekään, kuten ap:lle on käynyt.
Mitä tulee lasten " kauneuteen" , niin on olemassa sellainen psykologinen juttu, jota kutsutaan Kindchenschemaksi. Se tarkoittaa sitä, että meillä ihmisillä on alitajuinen mieltymys lapsenomaisiin piirteisiin: pyöreisiin kasvoihin, suuriin silmiin, lapsen vartalosuhteisiin, pyöreyteen jnejne.
Se on ihmisille evoluution myötä kehittynyt sisäsyntyinen taipumus tykätä ja suojella lapsia, josta johtuu myös tuo ajattelu, että lapset ovat söpöjä ja kauniita.
Vaikka itse asiassa lapsi ei kai sen kauniimpi ole kuin aikuinenkaan. Siis " oikeasti" !