Lue keskustelun säännöt.
Jos vanhempasi tarjoavat teille rahaa tms niin otatteko vastaan?
23.08.2006 |
Meillä miehellä on joku " ongelma" kun hänen mielestään me emme voi ottaa vastaan rahaa/ruokaa/tavaraa jos joku meille tarjoaa. Hänen mielestään meidän pitäisi pärjätä ilman apua (sinänsä ihan oikein). Miehen vanhemmilta ei oikein ikinä mitään saadakaan niin ehkä mies ei sen takia halua minunkaan vanhemmilta yhtään mitään.
Minä sen sijaan otan mieheltä salassa vanhemmiltani vastaan apua. Jos käyn vanhempieni kanssa kaupassa niin annan heidän ostaa esim vaippoja, lapsille ruokaa ja vaatteita. He antavat minulle myös monesti bensarahaa jos käymme meidän autolla jossain yhdessä. Olemme myös sanoneet miehelleni, että minä ostin lapselle esim sängyn ja turvakaukalon, vaikka todellisuudessa vanhempani ostivat ne.
Ja tämä kaikki pitää tapahtua salassa siksi, että mies ei halua apua, mutta minä katson sen tarpeelliseksi.
Kommentit (11)
tottakai pitäisi pärjätä omillaan mutta:
1)jos ei pärjää niin on pyydettävä (ollut tämä tilanne kerran tai kaksi)
2)vanhemmat HALUAVAT auttaa silloinkin kun ihan pakko ei olisi ja koska itsekin tunnen myös antamisen ilon, suon sen heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinaisesti MEILLE ei apua tule rahallisessa muodossa, mutta molempien vanhemmat haluavat ostaa lapselle kaikenlaista tavaraa (siis kallistakin esim. vaunut, turvaistuimen jne.) ja mielestäni se on ihan ok.
Lisäksi kun esim. äitini asuu yksin eikä hänellä ole autoa, niin käytämme häntä kaupassa. Ostamme samalla yleensä omat ostokset. Jos meidän ostoksia ei ole paljon, niin hän saattaa sanoa että pistäkää samaa niin hän maksaa kun olette kuskanneet ja pakkaatte (siis hihnalta). Emme usein käy, eikä hän tietenkään joka kerta maksa!
Kummankaan vanhempien ei tarvitsisi auttaa, mutta koska ovat itsekin hyvin toimeentulevia ja haluavat silloin tällöin " lahjoa" , niin miksi laittaisimme hanttiin? Viimeksi miehen vanhemmat maksoivat pikkukakkosen vaunut ihan yks kaks yllättäin, vaikka olin itse ne verkon kautta tilannut ja vakaissa aikeissa ne myös maksaa itse. Minusta on ihan luonnollista, että vanhemmat haluavat auttaa lapsiaan myös taloudellisesti, jos siihen on mahdollisuus. Ylpeytenikään ei ole tiellä, koska tiedän, että pärjäisimme ihan hyvin ilman apuakin. Vanhemmilla ei enää ole talovelkoja yms. ja ovat työelämässäkin vielä. Kaikesta saamastamme avusta olemme toki erittäin iloisia ja kiitollisia ja pyrimme auttamaan vastaavasti molempien vanhempia siinä missä pystymme vaikkapa erilaisilla pikku askareilla.
Nykyään en ottaisi, koska tullaan niin paljon paremmin toimeen kuin vanhemmat.
lisäraha mm. lainoihin ei ole pahitteeksi... Sitä paitsi veljenikin ottaa rahaa vastaan, niin miksen minäkin. Nytkin vejeni sai juuri 25 000 Euroa asuntoon ja äiti lupasi minulle saman. Miksi ihmeessä kieltäytyisin? Ei noita apurahoja nyt joka vuosi edes ilmesty!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi kysyy useinkin, onko meillä rahan tarvetta. Kokee kai hiukan syyllisyyttä kun on kasvattanut pojastaan hiukan huolettoman rahankäyttäjän.
ja saankin jatkuvasti - kierretään näin perintöveroa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka ei nyt mitään älyttömiä summia olla saatu, niin tuntuu että pitää olla siitä nolona ja pärjätä vaan omillaan. Toisaalta vanhemmat on antaneet eteenpäin meille rahaa mitä itse ovat perineet...
Enemmänkin se menee toisin päin, että yritän kuitata heidänkin laskunsa. Joskus se onnistuu, joskus ei. Mutta siis tosi tarkka olen siitä, että jos joku maksaa enemmän, niin se olen minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä ei kyllä normaalisti tarjotakaan, kun tulemme hyvin toimeen omilla tuloillamme. Näin on ollut siitä saakka, kun olen 19-v. muuttanut pois kotoa. Kohtuulliset lahjat tietysti otetaan vastaan, samoin konkreettinen apu, esim. auton lainaaminen.
Ehkä sun miestä hävettää, kun sen omat vanhemmat eivät auta ja siksi ei halua myöskään mitään sun vanhemmilta.....