Lue keskustelun säännöt.
Äiti-ongelmia, kokemuksia?
10.10.2006 |
Äitini on jo kuusikymppinen. Iloinen, pirteä, itsestään huolehtiva nainen. Kääntöpuolena on arvostelu, oman vanhenemisen pelko ja pätemisen tarve.
Tapaan äitiäni noin kerran viikossa/kahdessa. Äitini rakastaa lapsiani ja lapset häntä. Äitini osaa näyttää tunteensa lapsenlapsilleen, mutta meille omille lapsilleen hän on vähättelevä ja kilpailuhaluinen. Miksiköhän? Koen olevani aina liian huono hänelle, vaikka olen kouluttautunut, saanut ihanan perheen ja muutenkin asiat ovat kunnossa. Kiloja minulla on liikaa ja tästä äitini jaksaa aina huomautella. Milloin avoimemmin, milloin piilotetusti. Hän itse on kuin meikkipussissa uitettu, itse pidän hillityistä väreistä. Tämäkin äitiäni häiritsee. En tahdo äitini auttavan minua kodinhoidossa ja tämä häiritsee häntä suunnattomasti. Hän jopa neuvoo miten minun kannattaisi sohva asetella olohuoneeseen!
Pääosin suhteemme sujuu, muuta mitä enemmän hänelle tulee ikää, sen vaikeammaksi asiat tuntuvat menevän...
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini on samankaltainen. Tosin ei kovin meikattu/laitettu mutta aina ollut tarkka hoikkuudestaan. Nyt on kuuskymmentä täyttänyt eikä grammaakaan saa tulla kiloja nuoruusvuosiin verraten. On myös aina jaksanut vertailla varttaan tukevampiin tyttäriinsä. Välillä tämä on mennyt jo sadismin puolelle tyyliin: " Saat lainata housujani. Ai, eikö ne mahdukaan sulle?"
Olet tehnyt hyvän analyysin äitisi motiiveista. Niin itsekin ajattelen, että kyse on pätemisen tarpeesta. Meilläkin on mummona ihan hyvä mutta suhtautuu omiin lapsiinsa välillä todella kylmästi. Ja kieltämättä tuntuu usein siltä, että yrittää kilpailla lastensa kanssa. Jos häntä erehtyy arvostelemaan tai esittää jopa vain eriävän mielipiteensä, muuttuu hän kärsiväksi marttyyriäidiksi. Hohhoijaa...