Yksi asia, mitä kaipaat LAPSUUDESTASI!

Lapsena niitä kavereita vaan oli, eikä asiaa tarvinut sen kummemmin miettiä. Asuttiin alueella, jossa oli paljon lapsia, jotka olin tuntenut " aina" . Oltiin päivät samoissa tarkoissa ja kouluissa ja illat juostiin samoilla pihoilla. Tietenkin oli riitaa ja ihmissuhdedraamaa ja kaikkea, mutta ne eivät olleet koskaan lopullisia. Toisten ihmisten hyväksyntä oli tavallaan itsestäänselvyys.



Jostakin syystä mäkin ajattelin ensin huolettomuutta, mutta kun nyt tarkemmin ajattelee, en valitettavasti voi sanoa sitä lapsuuteni piirteeksi, vaikka onnellinen lapsuus olikin. Murehdin kaikkea pientä ja naurettavaa, silloin niin tärkeää ja isoa, ja pelkäsin nälänhätää, ydinsotaa ja ekokatastrofeja ihan kamalasti.

Ei tarvinnut muistaa laskujen maksua, ei tarvinnut miettiä tärkeitä hoidettavia asioita. Ja sai unelmoida tulevaisuudesta vaikkapa prinsessana.

ja oli ihanaa juosta avojaloin ruohikolla. Rymytä ulkona aamusta iltaan.... Oli ihanaa käydä myös omppuvarkaissa..

Nimimerkillä Eläkepäiviä odotellen...

ja niiden tuomaa turvallisuutta... en ollut koskaan kuullutkaan huumeista, kukaan lähipiirissä ei käyttänyt alkoholia... sitä tietämättömyyttä kaikesta pahasta: murhista, lasten pahoinpitelyistä jne... ja sitä lapsen uskoa kaikkeen minkä nykyisin osaa tieteellisest selittää... ja uskoa esim joulupukkiin:D

hetkiä perheen kanssa, leikit ja muut touhut..<3

Enää se ei tuoksu samalta kuin silloin kun olin nuori ja päivät pitkät oltiin rannalla ja uimassa.

Iso lauma ystäviä.

Mummo ja ukit.