Lue keskustelun säännöt.
Mä tein ilkeät temput siskolleni
03.10.2006 |
Isosiskoni on koko ikänsä painanut mua tossunsa alle. Nyt kolmekymppisenä lähdin satojen kilometrien päähän siskostani, jotta saisin rakennettua elämäni uudelta pohjalta. Siskoni on aina terrorisoinut minua puheillaan. Pieni paikkakunta ja sisko luulee olevansa kylän kaunotar ja kadehdituin mimmi. Siskolla on ollut tapana mm. kehua liiketoimiaan ja omaisuuksiaan (talo, auto). Pitänyt itseään pikku kylän kermaan kuuluvana. Minun puolestani saa olla vaikka paikkakunnan paras ihminen, mutta se muiden (ja minun) mollaaminen ärsyttää.
Mä olen nyt paennut Helsinkiin. Opiskelen yliopistolla ja elelen aviomiehen kanssa taviselämää pienessä rintamamiestalossa kahden koiran kanssa.
Näin tuossa erään tuttavan kotikonnuilta. Keskustelun lomassa lipsautin muka vahingossa pari totuutta siskostani. Toinen paljastuksista oli se, ettei siskoni osaa kuin suomea, vaikka esittää maailmannaista. En usko, että tieto tältä ihmiseltä leviää, mutta ainakaan juuri tätä mukavaa ihmistä siskoni ei enää pompota niinkuin aiemmin. Tiedän jo nyt, että jos tiedot leviää, siskoni suuttuu minulle. Kostona vuosien mykkäkoulu. Mutta kun en välitä. Sainpahan kostettua jotain - edes kerran 32 vuoden aikana!
Hiukan on huono omatunto siitä, että ei ole huono omatunto. Tiedän, että veren pitäisi olla vettä sakeampaa, mutta kun siskoni ei ole koskaan ollut mikään mukava ihminen. Nyt minä alennuin hänen tasollensa.
Kommentit (9)
Mullakin kokemusta vuosien mollaamisesta. Tiedän, että siihen voi kypsyä. Ei auta, vaikka sanoo vastaan, mollaaja ei välttämättä tajua.
Eli uhri tarvitsee apua ja itse kiusantekijä on terve?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän ap tunteesi. Hauskempaa loppuelämää! ;)
Mutta kolmonen on kyllä siinä ihan oikeassa, että tuo ei ole järkevää.
Ensinnäkin alennut sisaresi tasolle. Älä. Hänellä ei ole kaikki marmorikuulat ihan kasassa.
Toiseksi ikuinen katkeruus syö sinulta ihan turhaan energiaa ja aikaa. Kannattaisi yrittää antaa anteeksi ja suhtautua pikemminkin säälien siskosi heikkoon itsetuntoon ja sen pönkitysyrityksiin. Tuskin siskosi jutut kenellekään viksulle muutenkaan ovat uponneet, joten turhaan hänestä totuuksia lauot.
Mutta kuten sanoin, ymmärrän toki, miksi noin teit. Tuollainen perheen sisäinen valtataistelu on kurjaa ja katkeroittaa herkästi, jos sille antaa vallan.
jo sinun julistuksistasi kiinni? Aika lailla kuulostat katkeralta sekopäältä.
Vierailija:
Aika lailla kuulostat katkeralta sekopäältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ap teillä tilanne ajautui tuollaiseksi? Joko lapsena " vihasitte" toisianne? Vai tapahtuiko jotain erityistä elämän varrella, että välit tulehtuivat?
Minä tosissani luulin kouluikään asti, että komentelevainen ja ilkeäpuheinen siskoni käytös on normaalia. En kai minä häntä nuorena vihannut, ihailin vaan itsevarmaa, hyvin meikkaavaa isosiskoa.
Kai sitä viimeistään teininä havahduin, että siskoni ei ole niin kiva kuin muiden kaverieni sisarukset. Tiedän sen tunteen, kuinka ajokortin ajettuani sisko ilkeili taas jostain ja tajusin inhoavani häntä. Olen siis aina ollut hiljaa. Kymmenen vuotta välttelin häntä (hän muutti aikaisin pois kotoa) niin paljon kuin voin. Mutta koska paikkakunta on pieni, se ei aina onnistunut.
Lähdin pois hiukan alle 30 vuotiaana ja nyt olen ollut onnellinen viimeiset muutamat vuodet Helsingissä, joissa ei joka toinen vastaantuleva tunne minua. Paikkakunnalla minut tunnetaan joko " sen naisen siskona" tai siskoni tekaisemista puheista.
Katkeruutta löytyy jonkun verran, mutta hetki hetkeltä vähemmän. Kaikki palautui mieleen, kun törmäsin yhteiseen tuttavaamme, joka oli juuri joutunut kärsimään siskoni tempuista. Mielestäni kahden totuuden kertominen hänelle auttoi häntä selviytymään paremmin siskoni kanssa. En ole kuitenkaan aiemmin mitään pahaa siskolleni tehnyt juoruilla tai tekaistuilla tarinoilla. Nyt puhuin totuuksia, tosin siskolleni epäedullisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pärjäilehän ap ja hyvä että olet päässyt vähän kauemmas siskostasi...
Tosin minua kiusasi veljen vaimo.
Hiirulaiset vastarintaan, vaikka salaa!