Lempinimistä: Miten suhtaudutte? Käytättekö lapsistanne niitä vai virallisia nimiä?

Olen ollut havaitsevinani, että viime aikoina lapsille on annettu paljon nimiä, joista ei kutsumanimiä väänny. Siis esimerkiksi jos suvusta on otettu nimi, ei ole otettu sitä isoisän virallista nimeä vaan hänen lempinimensä ja annettu se sitten lapselle. Muutenkin lyhyet nimet näyttäisivät olevan suosiossa. Kun itse muistelee omia kouluaikojaan, niin jos koko luokassa oli kaksi ihmistä, joita kutsuttiin virallisilla etunimillään pääasiassa, niin sekin oli jo paljon. Lähes kaikkien pääasiallinen kutsumanimi oli lempinimi. Ajat ovat ilmeisesti muuttuneet, koska meiltä on jo pariin kertaan kysytty, miksi emme antaneet lapselle viralliseksi nimeksi sitä, miksi häntä pääasiassa kutsutaan. Ja meille ei ollut tullut edes mieleen. Itseasiassa meidän perheessä ketään ei kutsuta pääasiassa virllisella nimellä. Miehestäni kukaan ei käytä hänen virallista nimeään, minun virallista nimeäni suurin osa tutuistani ei edes tiedä ja pojistakin lähinnä vanhemman oikeaakin nimeä käytetään, nuoremmalla virallinen nimi käytössä vain harvoin komentoa tehostamassa. Mutta nykyisin taidamme kuulua jo vähemmistöön. Tai ehkä tämän uuden nimikulttuurin lempinimet ovat vasta muotoutumassa.