Miten jakaa aikaa 2 v ja vauvan kesken? Tuntuu, ettei kummallekaan riitä :((

joten vauvan nukkuessa teemme asioita isomman kanssa, hellittelemme paljon ym. Lisäksi joka päivä nukutan isomman päiväunille siten, että menen hänen viereensä ja halimme siellä toisiamme. Vauva saattaa olla hereillä ja makoilla lattialla vieressä tms. mutta tämä päiväuniasia on meille tärkeä yhteinen hetki.

Vauvan kanssa taas ollaan lähekkäin joka tapuaksessa, kun imetän häntä, lisäksi iltaisin kun isompi menee nukkumaan, on aikaa vauvalle. Samoin isomman päiväuniaikaan, jos vauva on hereillä.

Mitä enemmän on isomman kanssa, sitä paremmin hän antaaa rauhassa syöttää vauvaa ja siten harmonia säilyy.

Ajattele asiaa niin, että on hyvä kun lapsesi oppivat jo pieninä, että maailmassa on muitakin ihmisiä kuin minä itse eikä äiti keskity täysin vain minuun. Tilanteenne saattaa opettaa lapsiasi siis jakamaan asioita (kuten äidin huomio) ja ymmärtämään ettei maailma pyöri oman itsensä ympärillä.



Älä syytä itseäsi ettei aikasi riitä kahdelle. Varmasti riittää. Ruokit ja huolehdit lastesi muistakin perustarpeista. Rakastat ja hellit heitä. Olet läsnä. Se riittää. Tsemppiä!

Mutta vitsi onkin siinä että EI TARVITSEKAAN jakaa aikaansa tasan lastensa kanssa, koska se on käytännössä mahdotonta. Silloin tällöin tosin on hyvä järjestää kahdenkeskistä aikaa kunkin lapsen kanssa, mutta kun ollaan lapsiperheessä, niin silloin sisarukset kuuuluvat siihen jokapäiväiseen kanssakäymiseen. ei ole mahdollista jakaantua tasapuolisesti kahtia/neljään osaan kaikkien kanssa, joten miksi edes yrittää... t. Neljän äiti

Jos yhtään lohduttaa, niin samoin ajattelee varmaan jokainen, jolla vauva ja 2-vuotias! Ja sisaruksia kahden vuoden ikäerolla on valtavasti... Moni meistä täällä palstailevista on itsekin pari vuotta sisarustaan vanhempi ja nuorempi ja ihan onnellisia kai ollaan :-)

Meillä on lapsilla 14 kk ikäeroa ja vanhempi täyttää kesällä kaksi.

Aikaa tuntuu riittävän molemmille. Meillä on semmonen kikka että esikoiselle PALJON puuhaa. Juttelua ennenkö se tulee kaipaamaan huomioo.. Kehuu vuolaasti oppimisista ja hyvistä asioista!!



Meillä oli ihana startti lasten kanssa. Vauva on ollut hyvä nukkuun ja ajateltiin ettei esikoista " helpompaa" olekaan -erehdyttiin! :)

Lapset on tullu upeesti toimeen keskenään. Pikkunen repii lattialle tippuneen lehden ja isompi siivoaa sotkut roskiin..



Iltasin siivoon, päikkäriaikaan ja viikonloppuisin. Mies tekee omat työnsä kotonakin. Kannattaa hyödyntää valmisruokia, pakastinta.. Tee isoja satseja josta riittää seuraavalle päivälle ja pakkaseen.

Opasta esikoista harjotteleen pukemisessa ja riisumisessa, ota kaveriksi tyhjentään astianpesukonetta, pyykinkonetta..



Höpötä esikoiselle niitä näitä ja halaa ihan kesken jotain juttua!

Meillä pojilla ikäeroa 1,6 v. Otin esikoisen mukaan joka askareeseen, vaipan vaihtoon, ruoan laittoon jne... Elämää helpotti kovasti kun esikoinen puhui jo selvästi ja tiesi mitä tahtoi. Yhdessä tehdään hommia vieläkin. Aluksi kun siivottiin niin esikoinen pyyhki pölyjä ja kuopus oli rintarepussa kun imuroin (jos vain oli hereillä) ja moppasin jne... Nukutaan kaikki yhdessä päikkärit perhepedissä. Oli homman nimi mikä tahansa niin molemmat lapset ovat mukana touhuamassa. Kyllä se elämä asettuu raiteilleen kun ei turhia murehdi ja siitä tulee jo rutiinia lapsillekin.