Vauvakuume kateissa???

Miehelle jo tuskastelin, etten ole lainkaan varma jaksanko sitä vauva-aikaa enää ja etten olekaan varma, haluanko niitä hoitoja sittenkään käydä läpi.

Ja siitäkös sota syttyi, mies raivostui minulle. Olisin vain pitänyt omana tietonani asiani niin kaikki olisi hyvin.

ei ole ikinä ollut vauvakuumetta. Silti on yksi äärettömän rakas lapsi ja toinen, keskenmennyt taivaassa. Lapsen hoivaamiseen ja rakastamiseen ei siis todellakaan tarvita vauvakuumetta. Jos lasta tekee mielenne niin sen kun katsotte, annetaanko sellainen vielä.

Päätettiin sitten antaa vauva-asian " hautua" jonkin aikaa. Oltiin jotenkin ajateltu, että kolme lasta olis kiva ja elämäntilanne oli ideaali kolmannen lapsen yrittämiseen. Jotenkin vaan kuitenkin ei sitä varsinaista hinku tullut ja vatvottiin asiaa eestaas.



Sitten tosiaan pistettiin asia jäihin. Vuosi meni ja sitten sekä minä että mies todettiin, että nyt sanoo jo järkikin, että meidän perhe on jo kasassa :). Multa putos oikein taakka harteilta, kun ei tarvinnut enää jahkailla vauva-aatoksia vaan saatiin päätettyä, ettei enää. Jotenkin sekä minä että mies virkistyttiin vielä aiempaa enemmän touhuamaan noitten lasten kanssa, kun tajuttiin, ettei tarvi enää energioita säästellä mahd. tuleville lapsille :).



Joten, eiköhän se ap teilläkin päätös synny puoleen tai toiseen.

Stressaan ikääni ja tuntuu ettei asialle ole hautomisaikaa kauheasti olemassa. Paitsi etten minä nyt oikeasti, nykymittapuun mukaan, ole edes niin vanha (35) ettenkö asiaa ehtisi hetken tuumailla. Ehkäpä jätän asian kuitenkin hetkeksi. Mutta uskon kyllä senkin, että lasta rakastaa ja jaksaa hoitaa ihan samalla tavalla olipa kuumetta tai ei.