Nyt tämä mamma alkaa olla ihan rikki

Älä hyvä ihminen polta itseäni loppuun, kyllä joku keino löytyy!

Voitko jättää jotain pois? Esimerkiksi et siivoa, vaan menetkin lasten kanssa ulos. Esimerkiksi lähdette metsään kävelemään tai näyteikkunaostoksille. Jos ei ole rahasta puutetta, käykää vaikka mäkissä ja viettäkää siihen matkaan pari tuntia. Et enää yritä olla täydellinen mamma, vaan teet sen mukaisesti, mitä jaksat. Onko teillä päin avoimia päiväkoteja jossain? Menkää vähäksi aikaa sinne. Tai sitten MLL:n kahvilaa? Jos lapsella sattuu olemaan likainen pusero, et hyökkää sitä vaihtamaan, vaan annat lapsen vähän aikaa olla likaisessa puserossa.



Myönnän, että meillä mies valitti, kun ei kaikki ollut tiptop, mutta minä tein voimieni mukaan. Sanoin, että en jaksa enempää ja asia on selvä. Nyt kun lapset ovat isompia (nuorin 4v.), niin kaikki onkin jo paljon helpompaa. He eivät vaadi niin paljon huomiota, joten voin rauhassa siivota samalla kun lapset leikkivät. Koko ajan helpottaa ja tiedän, että taas parin vuoden päästä ajattelen, miten helppoa tämä lasten kanssa oleminen onkaan:)

Miksi oot muuten tehnyt lapset pienillä ikäeroilla?, järki jo sanoo että on rankempaa kahden pienen, kuin yhden kanssa. Ja varsinkin jos mies on reissutöissä.

Ota itseäsi niskasta kiinni ja lopeta ruikuttaminen. Lasten kasvattaminen/hoitaminen nyt sattuu olemaan välillä rankkaa ja väsyttävää, mutta kyllä aikuinen ihminen sen kestää.

kysy aluksi vaikka neuvoa neuvolasta, älä odota enää.

En kyllä silloin ottanut, mutta otan jos tulee vielä tiukempi paikka kun kerran ilmaiseksi tarjotaan.



Soita neuvolaan ja keskustele mitä paikkakunnallasi olisi.

Jos ap ei jaksa, niin ap tarvitsee APUA, ei syyllistämistä.

Mä en vaan voi ymmärtää tollaista, " mä en jaksa" . Mitä helvettiä niitä lapsia oikeesti tekee putkeen, jos ei pontta ja kanttia niitä ja itseään. Ihme ininää. Hakis sitten sitä apua jos ei muuta mutta, epäilen että moni on vaan niin vitun laiska nykyään, ukko tekee duunia että perhe pärjää ja akka vaan valittaa kotona kun mies ei voi antaa hoitoapua!

Silti täällä syyllistetään ettei aborttiakaan saa tehdä! Tiedän tasan mistä ap puhuu, hae hyvä nainen apua arkeesi. Minä olen kolemn lapsen kanssa yksin ja itselleni taas avun hakeminen on suuri kynnys. Meillä onkin koti välillä rempallaan ja miten sattuu mutta ainakin jaksan olla lasten kanssa ja siivota kerkeää sitten.

silloin kun lapsia tehtiin, niin mies ei ollut reissuhommissa vaan kun eteni urallaan niin reissuhommat tuli vasta jälkeenpäin. Ja en todellakaan ole ruikuttanut aiemmin, vaan olen niellyt kaiken suuttumisen, väsyn... Nyt vaan alkaa olla ihan kertakaikkisen loppu!!



Lapset on 3v ja 1,5v. Jaksettavahan tässä on ja onneksi mies on kuitenkin viikonloput kotona ja antaa levätä silloin paljon. Aiemmin olen jaksanut paremmin mutta nyt alkaa olla jokin " vialla" mutta jospa tämä tästä. Jos tämä ei helpota, apuahan tässä on jostain haettava, lasten takia. Nyt nukkumaan. öitä

Lapset 4 ja 2. Päivä kerrallaan menen.

Komppaan nelosta siinä mielessä etten määkään tajua miksi vingutaan kotona ja mies tekee töitä. Kotona oleminen on mulle ollu aina suuri etuoikeus. En tajua miksi pyyksitä ei selviä ilman apua?



Meillä on lapset 2- ja 1- vuotiaita ja pakkohan niitten kanssa on pärjättävä. Ja upeita ne on niin mikäs siinä on! Päivät on täynnä meteliä, riitaa ja naurua. Koitan järkätä tavaroille omat paikat joihin ne saa nopeesti laitettua. Lapsille ei saa laittaa liikaa sääntöjä; pitää keksiä puuhaa jos menee kieltojen jankuttamiseksi.



Mitä jos vaihtaisit asenteesi: on ihanat lapset, parisuhde, asunto, terveys. Saa olla kotona, siivoan kun muksut on päiväunilla, yöunilla tai siivotaan yhdessä. Pese koneellinen yöllä, nosta kuivumaan aamulla kun lapset vielä nukkuu. Älä ota siivoomista pakkopullana. Koneethan tekee siivoomisen varmaan sunkin puolesta. LUKSUSTA! Ajattele jos sun tarttis hakea vesi ulkoa, lämmittää talo haloilla, keittää ruoka tulella, kuurata siivoomiset käsin.. Älä oo tiukkis vaan oo virtuoosi! Kuori perunat valmiiksi jo illalla, osta välillä valmispöperöö..



Sää leikit liian vähän lastesi kanssa ja niuhotat liikaa niinkin helposta asiasta kuin siivoominen! Huomenna et siivoa jos se on sulle liikaa, nautit oikeudesta olla kotona.

Jos suinkin mahdollista, niin vie edes isompi lapsi pari kertaa viikossa kerhoon. Tai jos tilanne tuntuu tosi vaikealta, niin varaa vaikka aika neuvolaan ja juttele siellä, jospa teille järjestyisi päiväkodista paikat lapsille vaikka pariksi päiväksi viikossa.



Joskus se voi olla ihan pienestäkin kiinni. Jos pääsisit kiinni uuteen tai vanhaan harrastukseen, sellaiseen missä tapaa ihmisiä, joku ryhmässä tehtävä juttu. Jumppa, sähly, kuoro, tanssiryhmä, kirjallisuusryhmä...



Nuku tarpeeksi, älä ota sitä omaa aikaa yöstä unien kustannuksella. Se kostautuu.



Sitten sanoisin, että kolmevuotias on aika hankalassa iässä, mutta sen jälkeen tulee hetkeksi yleensä semmoinen aivan ihana ikä. Sitä odotellessa ajattele vaikka niin että jaksan vielä tämän iltapäivän. Vielä tämä illan. Vielä tämän viikon. Puolitoistavuotiaskin on vähän hankalampi kuin vaikka kaksivuotias.



YKsi ihan realistinen ajatus on, että ehkä voisit mennä vaikka osa-aikaisesti töihin, jos se vaan työpaikan saamisen puolesta onnistuu. Tai vaikka ihan kokopäiväisestikin. Itse aloitin opiskelut nyt syksyllä viiden kotiäitivuoden jälkeen, ja täytyy sanoa että on melkoista luksusta. Töihin olisin siis tietty palannut jos olisi ollut koulutus valmiina, mutta kun se on vielä kesken.

että reissuleskeydessä tulee yleensä ihan totaalisesti vain unenpuute. Ei siinä ole kyse mistään alakulosta, vaan ihan puhtaasta ylirasituksesta!

eli kahden kanssa on paaaljon helpompaa kuin yhden ja kolmannen kun vielä teet, niin elämä on tosi iisiä.



No, tehty mikä tehty. Tsempit vaan ap:lle. Tää on vaan tän nykyisen muoti-ilmiön eli lapset alle 2 vuoden ikäerolla ikävä lieveilmiö, että sitten ei kuitenkaan jakseta. Kukaan munkaan tutuista ei ole uskonut, kun olen sanonut, ettei ehkä kovin fiksua hommata toista, kun eka on vielä niin pieni. Sitten ruikutetaan ja valitetaan ja ollaan aivan puhki, kun se toinen on vähän päälle vuoden ikäinen.

14

Vierailija:

Mä en vaan voi ymmärtää tollaista, " mä en jaksa" . Mitä helvettiä niitä lapsia oikeesti tekee putkeen, jos ei pontta ja kanttia niitä ja itseään. Ihme ininää. Hakis sitten sitä apua jos ei muuta mutta, epäilen että moni on vaan niin vitun laiska nykyään, ukko tekee duunia että perhe pärjää ja akka vaan valittaa kotona kun mies ei voi antaa hoitoapua!

Se ekan lapsen vauva-aika voi olla aivan erilaista, ja sitten tehdään se toinen, ja pikkukakkonen onkin koliikkilapsi yms?

Nämä on niitä seikkoja joita ei vain tule ajatelleeksi, että se koliikkinen, korvatulehduskierrelapsi sattuu tulemaan just mulle!

Kokeile viikko 2 pienen kanssa ja ala sitten vasta nurisemaan miten nykyään ihmiset ovat laiskoja.

ÄÄLIÖ.

muutaman vuoden...

kun laitoin lapset kirkon kerhoon hoitoon viikoittain. Lisäksi ostan valmiita ruokia, itselleni " palkintoja" ja olen kivoissa paikoissa lasten kanssa retkillä. Kohta helpottaa, älä anna esim. kotitöiden ja ulkoisten paineiden pilata etuoikeutettua aikaasi olla pienten lasten kanssa. Päätä, että aiot nauttia! Toiset stressaa töihin aamuisin ja sinä saat hoidella omia nuppujasi omana pomonasi. Tänään on uusi päivä!

Mä olen synnyttänyt ja kasvattanut kaksi lasta, pienellä ikäerolla. Mies on yrittäjä ja tehnyt paljon töitä, pitkiä päiviä, jopa viikonloppuisin. Mä tiesin mitä tulemaan pitää, ja tiesin senkin että tulee ehkä olemaan rankkaa. Koliikkia tai korvatulehduskierteitä, ehkä molempia tai sitten jotain muuta.



Että sellaista! Ei kannata katsoa ruusunpunaisten lasien läpi kun suunnittelee tulevaisuutta ja perhe-elämää pienten lapsien kanssa.

Tai avointapäiväkotia? Siellä olis paljon leluja ja sulle aikuista juttuseuraa. Tai saistko mitenkään mummia tai kummia tai jotain illalla katsomaan lapsia pariksi tunniksi niin pääsisit vaikka leffaan?



Mä tajuun sua ihan täysin. Mun mies on tosi paljon matkoilla ja mä en jaksaisi varmaan jos mun vanhemmat ei ois jo eläkkeellä ja auttaisi välillä lasten kanssa..



Tsemppiä!