Jännittää. Pian syntyy vauva, esikoinen alle 2 vuotta.

Jännittää minuakin tosi paljon... Toisaalta ihanaa, kun vauva ilmoitti tulostaan aika nopeasti (esikoista yritettiin pitkään) ja tuntuu myös ihan mukavalta, että sisaruksilla on pieni ikäero. Mutta kyllä se työmääräkin mietityttää... kun esikoisessakin on vielä niin paljon hoidettavaa. Tuntuu, että vauva on varmaan tavallaan helpompi kuin esikoinen, jonka vuoksi täytyy yrittää käydä paljon ulkoilemassa ja kerhoissa jne. jotta hänellä säilyy kiva päivärytmi. Vauva ei alussa kuitenkaan vaadi paljon muuta kuin unta, ruokaa ja läheisyyttä. Vaikka johan noissakin on vähän tekemistä..! Heh.



Tsemppiä teillekin ja onnea vauvan odotukseen!

La on marraskuun puolivälissä. Olen jäänyt juuri ä-lomille, esikoinen ehti olla ennen sitä puolisen vuotta p-kodissa. Tuntuu että tämä ulkoilukuvio on täysin hukkunut näiden kuukausien aikana, koska tänä p.kotiaikana ei siis arkisin olla juuri ulkoiltu lapsen kanssa. Ihmetyttää miten jatkossa selviän sekä esikoisen että vauvan (että itseni!) pukemisesta talvivaatteisiin, kun nytkin läheminen vie aina oman aikansa. Ehkä tämä tästä rutinoituu kun taas muistuu jutut mieleen ;-)



Innolla kyllä odotetaan vauvan syntymää, me myös tehtiin esikoista pitkään ja kakkonen sai alkunsa heti kun alettiin yrittämään! Toiveissa oli nimen omaan kaksi pientä lasta pienellä ikäerolla, mutta ei oltaisi kyllä uskottu että oikeasti se onnistuisi :)

tulee niin mustia räntäpäiviä, ettei aina ole " painetta" lähteä ulos. Kyllähän mieskin voi sitten iltapäivällä lähteä ulkoilemaan jne. Mutta kyllä tosta pukemisesta ja liikkeelle lähdöstä tulee mielenkiintoista, heh...



Miten teillä, saatteko hyvin apua isovanhemmilta tms.? Meillä on kaikki isovanhemmat vielä työelämässä, joten arkisin ei ole apua saatavilla. Välillä sitä on vähän kade niille tutuille, joiden vanhemmat pääsevät vauva-aikana avuksi. Mutta kyllähän moni pärjää ihan omillaankin. Vaikea vielä arvailla millaista tulee olemaan. Riippuu niin paljon siitä, millainen vauva tulee ja miten esikoinen suhtautuu.



Toivotaan muuten, että säästytään pahemmilta syysflunssilta ym.! Teilläkin varmaan pöpötilanne helpottunut, kun esikoinen ei ole enää hoidossa.



t. 2

Ajatelkaapas, jos syntyiskin suoraan murkkuja :)



Mutta onnea teille molemmille! Meillä lapset 9 kk ja 2 v 3 kk ja hienosti on mennyt!

Asuvat tunnin ajomatkan päässä kaikki neljä, joten eivät aivan nurkilla. Muutakaan apua ei ole, mies tietysti jää alkuun isyyslomille ja jatkossa auttaa minkä töiltään ehtii. Mutta siihen olen varautunut että hoidan lapset pitkälti yksin aina arkisin. Kodinhoitohan siinä voi jäädä hieman retuperälle..

Syysflunssia on meidän perheelle siunaantunutkin jo ihan riittävästi. Toivottavasti ovat nyt loppu!

Oletteko muuten hankkineet kaksostenrattaat vai miten hoidatte kulkemisen jatkossa? Me saatiin tutun rattaat, mutta arveluttaa kun niissä on pienet pyörät, että pääseekö lumessa niillä eteenpäin.. jos tässä nyt lunta saadaankaan!

Tuplarattaat kyllä houkuttelisi muuten. Onneksi kaikki puistot ja kerhot on aika lähellä. Jospa osan talvesta pärjäisi pulkankin avulla..? Se voi olla toiveajattelua ;)



2

2

ja muistan tuon jännityksen tosi hyvin, tsemppiä teille molemmille!

Me muuten pärjättiin seisomalaudalla ja pulkalla, sekä kantoliinalla tosi hyvin, ilman tuplarattaita.

Ja muutenkin olen tykännyt tästä ikäerosta, kaikki on mennyt oikein hyvin ja nykyisin mulla on kaksi ihanaa poikaa, jotka ovat toistensa parhaat kaverit, leikit on aivan mahtavia ja kaverusten jutut viihdyttäviä :)

Nauttikaa odotuksen viimeisistä jännittävistä hetkistä!!

Meillä lapsilla 1v7kk ikäeroa. Tyttö nyt 8kk ja poika 2v.3kk.

Mäkin jännitin ihan kauheasti ennen kuin tyttö syntyi. Mutta kaikki vaan meni omalla painollaan. Pojalle iski tajuton kahden vuoden uhma kun tyttö oli päälle kuukauden vanha. Nyt alkaa se helpottaa. Tyttö myös huusi n. tunnin illassa ennen nukkumaan menoa, kolmen kuukauden ikään asti. Sen koin toisinaan aika rankaksi, koska poika ei ikinä huutanut vauvana niin. Mutta sitten ajattelin niitä " kunnon" koliikkilapsia jotka huutavat useamman tunnin illassa ja mietin ettei se tunti ollut edes vielä paha. =)



Nyt kun tyttö on vähän isompi niin lapset jo leikkivätkin paljon keskenään. Juuri tuo tyttö tuossa nauraa räkätti kun isoveikka antoi sille hyväyönsuukkoja poskille. =) Noiden hetkien avulla sitä kai aina jaksaa.



Oikein paljon onnea ja ennenkaikkea jaksamista teille kummallekkin kenelle oli vauvat syntymässä! Tässähän pukkaa ihan vauvakuume!

ollut kuin vois luulla, mutta rankkaa kuitenkin että tsemppiä vaan. uhmaikä se vasta " kivaa" aikaa onkin

t. lapset 1 v8kk ikäerolla

Kiva kun teillä menee niin mukavasti kahden pienen kanssa, toiset kun yrittää kakkosta eikä millään onnistu. Tänään taas valui verivana pitkin pönttöä ja sitämukaa kyyneleet poskille.

Meillä ei nimittäin ole. Lapsilla ikäeroa 1v4kk- Molemmat ovat olleet vauvana äärimmäisen huonoja nukkumaan. Vanhempi nukkui alle vuosikkaana päiväunia max. 40 min kerralla. Yöt oli ihan samanlaista katkonaista huutoa. Ja just kun saatiin hänet nukkumaan suht läpi yön, syntyi sitten kakkonen. Yhtä huono nukkumaan. Pisin pätkä minkä olen nukkunut nyt kahteen ja puoleen vuoteen on noin kolme tuntia. Yöllä herätyksiä 3-10 kertaa edelleenkin, vaikka vauvavaiheesta on jo ohitse menty. Aamut alkavat kuudelta ja sänkyyn " nukkumaan" pääsee sitten 21 jälkeen, kun lapset laitettu sänkyihin. Sitten alkaa pyykki ja siivousrumba, kun sitä ei juuri päivällä voi tehdä, koska koko ajan jompi kumpi vaatii jotain; syliä, ruokaa, nukutusta, vaipanvaihtoa tai jotain.



Yhtä rumbaa! Ei jaksa tämä äiti kohta enää. Apuja ei saa, kun sukulaiset asuvat eri paikkakunnalla. Ja mies jatkuvasti töissä.



Vuosi on kohta menty nyt näiden kahden pienen kanssa, eikä oikein selkeitä muistikuvia koko vuodesta ole. Päällimmäisenä tulee mieleen jatkuva väsymys ja jatkuva huuto/kiukuttelu.



Mutta onnea odotukseen ja vauva-aikaan sinulle ap ja muille " kohtalotovereille" !

Meidän lapsilla on 1v5kk ikäeroa ja tein aina niin että puin ensin esikoisen ja pyysin odottamaan, sitten puin vauvan, laitoin hänet sitteriin ja puin itseni.



Me emme ostaneet tuplarattaita, mutta olisi pitänyt. Liikkuminen olisi ollut paljon helpompaa.

Meillä kahden ekan ikäero on 1v8kk ja toisen & kolmannen 1v6kk. Hyvin on pärjätty :-) Ulos lähtemisessä mulla oli toisen vauva-aikana sellanen systeemi että puin ensin vauvan vaunuihin odottaan (usein jo nukkui tässä vaiheessa) ja sitten vasta esikoisen ja itseni. Kolmosen vauva-aikaan puin eka isommat ulos ja menin sitten vauvan kanssa perässä. Meilä niin suojainen piha että pystyi lapset pieneksi hetkeksi jättämään keskenäänkin. Nyt kun isommat on " jo" 4v ja 2v3kk ja nuorin pian 9kk, ulos lähtö sujuu vauhdilla kun " isot" pukee itse itsensä.



Itse jännäsin raskausaikoina eniten vanhempien lasten päiväunille nukuttamisia, kuinka sujuu vauvan kanssa. Hyvin on nekin onnistuneet, eipä väsynyttä lasta paljon tunnu haittaavan vaikka vauva touhuisi/ itkisikin vieressä.



Ihanaa vauva-aikaa <3 Harmi vaan kun se on niin pian ohi!