Vaitan, etta pitkalle hoitovapaalle jaa yleensa sellaiset, kenella ei ole vakityopaikkaa, hyvaa koulutusta tai mielekasta tyota!
Olen kiinnittänyt huomiota tutuissa ja tuttujen tutuissa, että ne palaavat nopeammin takaisin töihin, kenellä on koulutusta vastaava mielekäs työ eli ketkä todella tykkäävät työstään ja ovat mielestään oikealla alalla.
Sitten nämä pitkälle hoitovapaalle jäävät perustelevat päätöstään lasten parhaalla, vaikka tosiasiallinen syy on ihan muu.
Kommentit (13)
edessä. Eli ihan kiva välillä pitää sapattia työstä oikein kunnolla.
Olen hoitovapaalla laspen 3v asti. Eli aika pitkälle allekirjotan sun väittees. Jos olisin uraohjus, niin toki pinkaisisin kiireesti takasi, mutten ole.
Minä olen korkeakoulututkinnon suorittanut ja kyllästyneenä pätkätöihin sekä surkeisiin työvoimatoimiston ilmaistöihin päätin tehdä vauvan (vielä, kun se tulee, olen jo 31v) ja jäädä kotiin häntä hoitamaan.
Tämän mielekkäämpää ja tärkeämpää työtä en tällä hetkellä voi tehdä!
joten olen kotona ilomielin lasten kanssa. Jos mulla olisi joku aivokirurgin työ, niin olisin todennäköisesti töissä. Jos sitten jotain siltä väliltä, niin olisin kotona ehkä hieman hampaat irvessä.
Itseni kohdalla ainakin työpaikattomuus VAIKUTTI kotivuosien pituuteen. Kun ei ollut varsinaisesti paikkaa mihin palata, niin kotona olo tuntui luonnolliselta valinnalta.
Varmasti on niin, että jos on työpaikka, niin on myöskin mielenkiintoa pysyä oman alan kehityksessä mukana, ja ei se kuukausittain juokseva palkkakaan varmasti ihan pieni ponnin ole.
Mutta ei tällä tavoin pitäisi syyllistää niitä joilla ei syystä tai toisesta ole ollut kodin ulkopuolella työpaikkaa juuri sillä hetkellä kun lapset ovat pieniä. Muutamasta vuodesta siinä vain on kysymys. Kotiäitiyden joutuu maksamaan rahallisesti kovina tappioina verrattuna työssä käyviin äiteihin. Ja kyllä se työstä kuule käy se kotiäitiyskin, sulla ei ilmeisesti ole aavistustakaan =)
Kieltämättä, jos olis työpaikka mihin palata, olisin jo aloittanut työt. Näillä näkymin aion olla kotona kunnes nuorempi täyttää 3v ja sitten katselen jostain työpaikkaa.
Mulla on UNELMA työ, todella hyvä palkka ja muut edut ja muutenkin kaikin puolin sellainen työ mitä olen halunnutkin, MUTTA, minulle on tärkeää se että minä olen lasteni kanssa silloin kun he ovat pieniä.
kuopus melkein 3-vuotias. Ehtii sitä työtä tehdä vielä noin 30 vuotta sen jälkeen.
Ja aion olla vielä 2, vaikka kaipaisinkin töihin. Kaipa ehdin siellä myöhemminkin olla.
työpaikka odottaa, joten sikälikään tutkimustyösi lopputulos ei oikein päde, ainakaan meikäläiseen!
jolla erittäin mielekäs vakituinen työ, mutta silti jäin pitkälle hoitovapaalle (kunnes kuopus 3 v.). Uraa ehtii tehdä tämän jälkeen vuosikausia, miksi tuhlaisin lasten varhaisvuodet omaan uraani? Tämän kallisarvoisempaa aikaa ei lasten kanssa voi viettää.
Näin on myös Stakesin 2000-luvulla tehdyn tutkimuksen mukaan. Kotiin jäävät äidit ovat keskimäärin huonommin koulutettuja ja heillä on harvemmin vakituista työpaikkaa kuin töihin aiemmin palaavilla.
Itse jäin vakituisesta huonosta työpaikasta mielelläni hoitovapaalle, mutta lapsi oli silti ykkössyy. Olisin jäänyt paremmastakin työstä pois, lapsi tuntui niin pieneltä hoitoon.