Exän kostaminen lapsen avulla

Joku läheinen toki voisi ottaa yhteyttä sinne soskuun ja kertoa asioiden oikean laidan.



Katkeruudesta voi olla vaikea päästä yli jos kokee tulleensa karvaasti petetyksi. Minulla oli sellainen tilanne että lasten isä petti odottaessa nuorimmaista ja tilanne oli vaikea. Koskaan en ole lapsille panetellut isäänsä, eihän se heidän vika ollut.



Ehdotan avointa keskustelua asiasta osapuolten välillä jonkun välittäjän läsnäollessa.

kenenkään muunkaan.

ex onnistui valehtelemaan kaiken näille virkailijoille, isällä ei mitään mahdollisuuksia. Tyttö nyt jo aikuinen, mutaa äitinsä vieläkin katkera.

lapsi tosin on jo 14 ja vanhempien erosta yli 10 vuotta. Nainen kaivelee vauva-aikaisia juttuja, haukkuu ja raivoaa. Eikä säästä lasta kohtauksiltaan. Ei selvästikään sulata mienen nykyistä elämää. Sairas ihminen. Itsekäs ja sairas. Ja lapsi kärsii.

Vierailija:

Ero tuli tytön ollessa vauva ja miehellä(Ystävällämme) on uusi naisystävä.

Se on siis jättänyt lapsensa kun tämä oli vauva, laiminlyönyt velvollisuutensa silloin ja hypännyt toisen naisen kelkkaan ja nyt kun lapsi on helpossa iässä, mies haluaisi nyppiä rusinat pullasta?

Jos on ollut paskiainen niin ei se lapsenkaan etu ole luottaa sellaiseen johon joutuu kuitenkin pettymään!

kuulostaa niin tutulta... Veljelläni on uusi naisystävä, mutta tämän hän tapasi vasta pari vuotta eron jälkeen. Eron haki veljeni exä, joka löysi netistä uuden miehen.

hyvä vanhempi suojelee lastaan ihmisiltä jotka pettävät ja laiminlyövät vastuutaan, joihin ei voi luottaa. Myös silloin kun se sattuu olemaan isä. SE on lapsen etu, ei lapsen kärsimys.

Itse tiedän, että pystyisin aivan varmasti vedättämään viranomaisia just niinkuin haluaisin, JOS haluaisin. Olen joskus nuoruudessani varsin monestakin pulasta itseni pelastanut näyttelijän lahjoillani.



Mutta en siisi ikinä sellasita miehelleni tekisi.

kasvaneet aikuisiksi! Itse ajattelisin niin, että kaikenlaisesta katkeruudesta pitäisi mahdollisen eron tapahtuessa päästä, jo ihan lasten takia. Ja mitä hyötyäkään siitä olisi, että olisi exän kanssa tukkanuottasilla koko ajan.

vaaraksi lapselle.

Vierailija:

hyvä vanhempi suojelee lastaan ihmisiltä jotka pettävät ja laiminlyövät vastuutaan, joihin ei voi luottaa. Myös silloin kun se sattuu olemaan isä. SE on lapsen etu, ei lapsen kärsimys.

kuulee molempien osapuolten näkemykset. Olen itse kokenut hyvin riitaisan avioeron ja kyllä tuli usein itku kurkussa sossuun soitettua kun ex teki elämämme hankalaksi. Exän näkökulmasta taas minä olin se perkele itse. Ongelma erotilanteissa on se, että lähivanhemmalla on pelkästään velvollisuuksia, kun taas etävanhemmalla ainakin tapaamisen suhteen vain oikeuksia. Näiden tasapainottaminen on aika hankalaa.

että lapsenkin kuuluu kärsiä.

jos valehtelee lapselle isästä perättömiä juttuja, joita kukaan aikuinen ei uskoisi mutta lapselle menee täydestä. Eli lapsen etu on jos kumpikaan vanhemmista ei sano pahaa sanaa toisesta. Lapsi kasvaa aikuiseksi ja kuulee kyllä jostain sen toisenkin puolen tapahtumista.

niin lapselle ei saa sanoa ettei kannata odottaa kovin kiihkeästi? Tai kun isä päästää 6-vuotiaan perjantai-iltaisin yhdeksän aikoihin kaverin kanssa ulos, ei kannata sanoa ettei isä saisi päästää? Tai kun isä ei laita silmätippoja jos lapsella on silmätulehdus ja niitä siksi joudutaan käyttämään kaksinkertainen kuuri niin äiti voi jättää lapsen siihen uskoon että se oli lapsen oma vika?



Oletteko te nyt IHAN varmoja, että lapsen etu on aina se, ettei toisesta vanhemmasta " sanota pahaa sanaa?" Vai olisiko se rehellisyys kuitenki nparempia?



(Ja sitten, TOTTAKAI se isä on sitä mieltä että nämä jutut ovat kaikki valeita.).

haluaisi vaan enemmän olla laspsensa kanssa.

Ap vielä lisää, että MOLEMMILLA oli liiton ulkopuoliset suhteet lapsen ollessa pieni. Elikä molemmat aivan yhtä moraalittomia siinä mielessä. Ero tuli molempien takia.

no ei hyvänen aika eihän noi ole valheita.



Mutta kyllä niitä valheita riittää, esim isä ei enää välitä sinusta eikä minusta. (niin ei se isä enää välitäkkään siitä äidistä)



Iskä haluaa että me ollaan köyhiä, vaikka edellinen asunto on jäänyt kokonaan huonekaluineen ex:lle ja maksaa silti elatusmaksua.

on valehdellut?? Vaan se että valehtelee sossuille ja pitkin kyliä kaikkea ihan hämärää.

Vierailija:

Oletteko te nyt IHAN varmoja, että lapsen etu on aina se, ettei toisesta vanhemmasta " sanota pahaa sanaa?" Vai olisiko se rehellisyys kuitenki nparempia?

(Ja sitten, TOTTAKAI se isä on sitä mieltä että nämä jutut ovat kaikki valeita.).

Lapsilla on uskomaton lojaalius vanhempiaan kohtaan, ja hänen maailmansa järkkyy, jos sanotaan, että isä on idiootti, kun päästää liian myöhään ulos. Sen sijaan voi sanoa, ettei niin saisi tehdä. Tästä päästään ennemmin tai myöhemmin siihen, että lapsi alkaa tehdä omia johtopäätöksiään (esim. tutun yksinhuoltajan lapsen isä on narkkari ja välillä vankilassa. Lapsi on alkanut jossain koulun alun vaiheilla miettiä, miksei isä osaa noudattaa sääntöjä, ja nykyisin ei kuulemma itsekään halua tavata. Pienempänä kyllä ihaili isää ja esim. halusi jonkun samanlaisen vaatteen ja sen sellaista. Tässä on kyllä melkein lähestymiskiellon arvoinen tapaus, mutta käsittääkseni äiti ei sellaista syystä tai toisesta ole hakenut. Tapaamiset olleet valvottuja silloin harvoin, kun toteutuivat.)