Olipa taas Ilkassa melkoisen avuton kirjoitus aiheesta tukistaminen

ja muu lasten ruumiillinen kurittaminen. Perhepäivähoitaja mainosti tukistamistaan (tosin omien lapsiensa) ja artikkelin sävy oli peesaava. Riippumatta siitä onko tukistaminen oikein vai väärin, ihmetyttää tässäkin jutussa näkyvä tyypillinen vastakkainasettelu. Äitejä tuntuu olevan kolmenlaisia: niitä jotka tukistaa, niitä jotka yrittävät saada jälkikasvuaan kuriin pelkällä keskustelulla ja paapomisella ja niitä jotka ei kasvata ollenkaan.



Jäi sellainen kuva, ettei tuo pph ole kuullutkaan muista keinoista. Kun kerran pph ei voinut tukistaa hoitolapsiaan, hän oli sitten iloinen siitä, että hänellä on niin hyvät äänivarat että niillä pärjää. Toisin sanoen kasvatus by huutaminen. Itse olen sitä mieltä että kosteja on kyllä muitakin ja ihmetyttää eikö nämä kasvatuksen ammattilaiset ole katselleet esim. Jo Frostin Lapsityrannit ohjelmia. Niissä mitä hirveimmät lapset saadaan kuriin eikä edes huutaminen ole keinojen joukossa. Päin vastoin, jos huudetaan, niin se otataan esiin ja siitä pyritään eroon.



Minä ainakin voin myöntää, ettei mulla ole alkuunkaan riittänyt maalaisjärki lastenkasvatuksessa, vaan olen kirjoista lueskellut erilaisia tekniikkoja ja niillä pärjätään todella hyvin, tukistamatta, juurikaan huutamatta.