Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä, miksi joku sanoo menevänsä töihin siksi, että kaipaa SOSIAALISIA KONTAKTEJA!!???
07.10.2006 |
Minulla ainakin on paljon mukavampia kavereita kotona kuin työssä. Työssä ollessa joudun olemaan paljon tekemisissä työkavereiden kanssa, mutta paljon mielummin valitsisin kaverini itse. Kotiäitinä oli aikaa keskustella erilaisten ihmisten kanssa puistoissa, kerhoissa sekä kyläillä kaverien luona. Silloin ehti puhua ummet ja lammet kiinnostavia asioita-toisin kuin työelämässä, jossa puhutaan vain työstä ja ehkä kahvilla jostain muusta pikaisesti. Siis PALJON ENEMMÄN mulla oli sosiaalista elämää kotona ollessa kuin työssä.
Kommentit (18)
äitiyslomalla vain satunnaisia naamoja kerhoissa, joide nimiä en edes tiedä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muiden aikuisten kanssa rauhassa. Lapsi sen verran menevää sorttia, että puistossa pitää olla koko ajan sen perässä eikä missään hiekkalaatikon reunalla juttelemassa muiden äitien kanssa..
olen palvelualalla ja kaiken kukkuraksi mulla on tosi kivoja työkavereita.
Mut olisin silti kotona, jos vain saisin 1500 e kuussa käteen =(
Töihinpaluu oli suuri henkinen helpotus, kun sai taas pohtia oikeasti mielenkiintoisia juttuja, laatia ratkaisumalleja ja keskustella ammattiasioista muiden saman koulutuksen saaneiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki jotka ovat mammalomalla kirjoittavat pitkia juttuja paivan askareistaan. Samaa tein itsekin kun olin vain kotona. Mutta keta kiinnostaa kuunnella?
Musta tuntuu etta ero nakyy siina jos on enempi lapsia. Yhden kanssa voi olla niin taysin omistautunut siihen. Mutta jos on useampi niin kaipaa jo muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asioida erilaisten ihmisten kanssa... mulla on vain yksi työkaveri, joten sen takia en töihin halunnut. minusta on ihan virkistävää käydä jossain muualla koska tiedän että lapsetkin nauttivat, toinen eskarista ja toinen ryhmäperhepäivähoidosta! =)
Vaan ihan siksi että pääsee välillä pois kotiympyröistä ja saa jotain mielekästä tekemistä. Pääsee käyttämään aivojaankin. Enkä nyt sano ettäkö kotiäidit olisivat aivottomia. Mutta paremmin sitä jaksaa pienten lasten kanssa kun välillä saa hermolepoa työelämässä. Kaikkia ei yksinkertaisesti ole luotu kotiäideiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse nimenomaan kaipaan töihin ja tuleva äitiysloma pelottaa suoraan sanoen. MInulla on töissä enemmän ja parempia sosiaalisia kontakteja kuin jäädessäni kotiin.
En kai sitten saa kiksejä näistä kotiäitipiireistä, joissa keskustelu liikkuu joko täysin lasten ympärillä tai sitten todella pinnallisesti kaikenmaailman jutuissa.
Toinen juttu on sitten isovanhemmat ja mies, jotka esikoisen aikana eivät juuri muuta tehneet kuin märehtineet ja stressanneet kaikkea täysin terveestä ja hyvinvoivasta lapsesta. Ei sellaisia ihmisiä yksinkertaisesti jaksa, kun ei ikänä kuule mitään iloista asiaa ellei se sitten ole iltalehdestä tai vastaavasta luettua.
Ja jos ei isovanhemmat ja mies märehdi jotain niin sitten pitää yksityiskohtaisesti kuvata, mitä päivän aikana tapahtui: tyyliin syötiin, nukuttiin, kakattiin (kukapa ei näin tekisi?). Kuvaamisen lisäksi pitää myös pian keskustella, analysoida, perustella, verrata naapuriin MInnaan ja hohhoijaa.. Kuvittelisi, että ihmisllä on omaakin elämää
Keskeistä sosiaalisten kontaktien tyydyttävyydessä on mielestäni se, että ollaan samalla aaltopituudella. MInulla näin on töissä, mutta ei juuri muualla. Jos asuisimme suuremmassa kaupungissa, minulla olisi myös paremmat sos. kontaktit, mutta nytpä ei ole.. siis töihin!!
Ei samalla työpaikalla, mutta työpaikalla on sentään jotain puhumista ihmisten kanssa (ne työt), suurin osa hiekkalaatikkotuttavuuksista oli ihan eri planeetalta, eri koulutustausta ja maailmankatsomus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt ehkä ymmärrän paremmin :) kiva kun vastasitte. Lisääkin saa perustella. Itse kyllä löysin juuri kotona ollessani samalla aaltopituudella olevia. Ja keskustelun aiheet olivat ihan muuta, kuin kakka ja vaipat ym. Töissäkin on kiva palavereissa ym. jutella työasioista, mutta siihenkin " kyllästyy" välilä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisaalta voi olla hyvinkin virkistävää tavata ihmisiä muilta planeetoilta. työkaverien kanssa kun tupataan puhumaan työasioita..
Lisäksi ne on tuntenut jo useamman vuoden, toisin kuin noi hiekkismammat.
Muita ystäviä näen aika harvoin, sillä ollaan kaikki töissä ja asutaan eri puolilla pääkaupunkiseutua. Jos nyt jäisin kotiin, tulisi varmasti välillä ikävä töihin, sillä kukaan oma ystävä tai kaveri ei ole tällä hetkellä kotiäitinä, ja minä en ole perhekerhotyyppi.
muistakin kuin lapsista. Kotiäitinä jutut pyörivät aina lapsissa. Missäs muussakaan puolituttujen kanssa, joihin oli tutustunut juuri lasten kautta. Ei siinä kovin syvällisiä viitsi jauhaa.
Mulla on työkavereina aivan mahtavia, fiksuja ja dynaamisia tyyppejä, joiden kanssa on todella hauska tehdä töitä. Suuri osa heistä on lisäksi opiskelukavereitani, joiden kanssa tuli pyörittyä opiskeluaikoina niin bileissä kun lukusaleillakin. En voisi kuvitellakaan jääväni kotiäidiksi pidemmäksi aikaa! Kaikki ystäväni ovat lisäksi uratietoisia naisia, joista tuskin saisin seuraa hiekkalaatikon reunalle vaikka haluaisinkin. Olen siis koulutukseltani juristi ja töissä asianajotoimistossa.