Miten reagoisitte?

Mies lähti juuri baariin, vaikka toivoin, ettei olisi mennyt. Minua loukkaa se, ettei hän huomioinut mielipidettäni, ja mietin nyt tässä, että miten tähän pitäisi oikein reagoida. Mielestäni menoista pitäisi sopia yhdessä eikä vaan ilmoittaa ohimennen, että " minä muuten lähden tästä kohta baariin" .



Ei minulla yleensä ole tapana rajoittaa hänen menojaan eikä siihen ole tarvettakaan, mutta nyt tänään en olisi halunnut hänen menevän, koska tarvitsen lepoa. Siis lähinnä apua vauvan kanssa yöllä ja huomenna, jotta saisin itse joskus levätä. Viikolla yöheräämiset (syö pariin kertaan ja huutaa hampaiden tuloa ja vatsavaivoja) ovat lähinnä minun vastuullani, äitiyslomalla kun olen, mutta näin viikonloppuisin voisi isä ottaa vastuun, jotta minäkin saisin joskus nukkua yöni. Meillä on tuon kuopuksen lisäksi kaksi päiväkoti-ikäistä, joten en päivisin juurikaan rauhaa saa. En ole nyt muutamaan viikkoon nukkunut kuin pari tuntia kerrallaan ja nyt alkaa pikkuhiljaa jo järki mennä.



Mieheni veli asuu meillä nyt väliaikaisesti jonkin aikaa. Hän ei tunne tätä kaupunkia eikä hänellä ole täällä muita tuttuja. Mieheni ei kuulemma voi antaa hänen mennä yksin, ja täytyyhän sinkkumiehen päästä baariin, joten mieheni oli nyt vain pakko mennä. Mieheni on kyllä kuskina, mutta silti. Joopa joo, yhtään ei siis itse halunnut mennä, mutta kun pakko oli. Hiukan selityksen makua ilmassa. Ei kai halua myöntää veljelleen, että vaimo ei päästä, kun olivat jo mennyt sopimaan. Mielestäni tuo osoittaa mielen heikoutta, jos kokee, että vaimon auttaminen on muka noloa tms. Ja tällaisista menoista pitäisi sopia etukäteen minun kanssani, ei veljen.



Mielestäni minun toiveideni pitäisi mennä veljen tarpeiden edelle. Jos tämä tällaiseksi alkaa mennä, niin näytän kyllä miehen veljelle ovea. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että voi sitten viedä tuon isoveljensäkin mennessään...



PÖH!