Lue keskustelun säännöt.
Mikä vika mussa on vai onko kavereissa? OV
22.09.2006 |
Olen alkanut miettimään, että onko minussa jotakin vikaa, kun on niin monen kaverin kanssa jostain syystä lähdetty eri raiteille? Olen fiksu ja normaali 23v. nainen. Pukeutuminen normaali, ulkonäkö nätti, komea poikakaveri, seurallinen ja sosiaalinen. Kerronpa nämä tapaukset, jotta voitte analysoida! Mikä oikein mättää? Ja tapaukset kerrottu mahd puolueettomasti. Ongelmana mulla on, että mietin näitä juttuja KOKO AJAN JA PUNTAROIN, TEINKÖ JOTAIN VÄÄRIN, ONKO MUSSA VIKAA.
1)Ensin oli yks tyttö, johon tutustuon kun olin 15v. Oltiin kuin paita ja peppu. Festareita, shoppailureissuja, biletystä, elämän opettelua tosiystävyyttä. Parikymppisenä alkoi tehdä kauheita ohareita ja yhtäkkiä ei pitänyt mitään yhteyttä. On katkaissut välinsä kaikkiin muihinkin kavereihin, joita tiedän. Asuu HKI. Olen monesti miettinyt mikä tuli, kysynytkin tekstiviesteillä, ei vastaa niihin mitään.
2) Entinen ystävä ja työkaveri. Oltiin kuin paita ja peppu. Treenattiin, biletettiin yhdessä ym. Muutin pois paikkakunnalta ja pääsin kouluun, johon hän on hakenut pari kertaa. Ei ole sen jälkeen pitänyt mitään yhteyttä. Luulin että olimme ystäviä, viimeksi kyselin kuulumisia sähköpostilla. Ei vastaa mitään ei ota mitään kontaktia.
3) Tyttö, jonka tunsin ennestään ja tulimme kavereiksi uudestaan, kun pääsin opiskelemaan. Halusi apua ja palveluksia, autoin häntä tosi paljon. Hänellä oli jo valmiiksi yksi kaveri jonka kanssa hengasi koko ajan. Minun piti heitä auttaa tietyissä jutuissa ja tehdä sitä ja tätä.. He eivät koskaan pyytäneet minua mihinkään esim bilettämään. Tunsin itseni niin kolmanneksi pyöräksi. Tosi noloa aikuisena.. Otin etäisyyttä kun ajattelin, että pyytää kyllä jos haluaa olla kanssani. Tulos, emme puhu toisillemme. Vaikeasti vain moikataan. Tätäkin usein mietin, miksi oli niin ilkeä?
4) Tähänkin tyttöön tutustuin opiskelupaikkakunnalla. Ensin oli tosi mukava, sitten alkoo yrittää iskeä poikakaveriani. Puhui tyyliin että aikoo yrittää ja minkähänlainen on sängyssä ym. lapselliset ja roisit jutut... Suuttui helposti. Otin hieman etäisyyttä ja nyt emme ole missään tekemisissä.
Tätä menoa mulla ei ole yhtään kaveria :`(
Kommentit (24)
Jos ystävyydessä on vain pinnallisia asioita, eikä oikeasti mitään syvempää yhteistä, eivät ystävyydet pidä. Ystävyyden pitää myös olla molemmille yhtä tärkeää, täytyy antaa yhtä paljon kuin saa. Molemmat tarvitsevat toisiaan. Noissa sinun kaveruusjutuissasi kuulostaa siltä, että tämä ei ole ollut tasapainossa. Yhteisiä asioita on myös ollut liian vähän, yhteisiä suruja ja iloja ei ole ehkä oikeasti jaettu, asioita pohdittu ja keskusteltu. Jos kaveruus on pintaraapaisua, se ei kestä, kun olosuhteet muuttuvat tai jotakin muuta tulee tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis haluaisin paljon kommentteja! Siis mikä helv mussa on vikana? Mietin oikeesti pääni puhki miksi nuo 1 ja 2 kaltaiset ystävät jää. Sit nää 3 ja 4 kaltaiset ilkeilijät jätän itse taakseni, ei juma, jotain kunnioitusta pitää olla, niin tylyä käytöstä...tuntuu uskomattomalta :(
ap
..oon kuitenkin aidosti kiinnostunut ystävistäni ja en valitse/hylkää heitä millään erityisillä perusteilla. En siis ole valikoiva ystävien suhteen. Mun ystävät on myös olleet mukavia ja hyviä typpejä, joiden kanssa todella viihdyin. Kaikki vaan tuntuu katoavan jonnekkin mun elämästä oltuaan kuvioissa muutaman vuoden... Nyt myös yksi pitkäaikaisin (n7vuotta) ystäväni on jotenkin häipymässä hitaasti elämästäni. Tosi kurjaa. Ja kun en oikein tiedä mitä asialle voisi tehdä...
-2-
Vierailija:
Ja kun en oikein tiedä mitä asialle voisi tehdä...-2-
Onkohan mun luonteessa tms vikaa?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin neljä elämästäni kadonnutta olivat tosi syvällisiä ihmissuhteita, puhuimme kaikesta, ongelmista ja iloista. Nyt mun " kolmas pyörä" -suhteessa olen ollut jotenkin pidättyväisempi kuin aikaisemmissa ystävyyssuhteissani, en oikein itsekään tiedä miksi... Ai parisuhteetko oli vaikeita?!?
En tuntenut oloani kovin mukavaksi, kun joku koko ajan seurasi perässäni. Eräskin ihminen joka päivä kysyi " mitäs me tänään taas tehdään" . Ei oikein tuntunut normaalilta, että jonkun kanssa, joka ei ole oma miesystävä, joka päivä suunnittelee elämänsä. Halusin pitää oman elämäni ja suunnitella kavereiden kanssa menot aina erikseen. Ei niin, että yksi kaveri seuraisi joka paikkaan ja tapaisi uusia ystäviäni jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko kiinnostunut sun kavereitten elämästä? Puhutko vaan itsestäsi ja omista asioistasi? Itse oon yrittänyt omalla kohdalla noita miettiä...
niinkuin toi ysi on hyllyttänyt. En kyllä oo roikkunut kavereissani sitten yläasteen. Silloin tosin oltiin paita ja peppu lapsuudenystäväni kanssa ja sanattomasta päätöksestä kasvoimme erilleen.
-2-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ootko kiinnostunut sun kavereitten elämästä? Puhutko vaan itsestäsi ja omista asioistasi? Itse oon yrittänyt omalla kohdalla noita miettiä...
Kiinnostaa murheet ja en puhu kahdenkeskisiä asioita muille. On jotenkin läheisyydenkaipuu... Tahtoisin ystäviä, kummilapsen...tuntuu et kaikki vaan etääntyy omiin elämiinsä :(
ap
ehkä nyt kaikki alkaa jo keskittyä omiin puolisoihinsa/töihinsä/elämiinsä niin että semmoset vuorokauden mittaiset kaverisessiot baari-iltoineen ja krapulapäivineen on jäämässä. Harmi sinänsä. Tuntuu että tartteisin vielä ystäviäni. Tämä käynnissä oleva sessio kahden ystäväni kanssa kyllä mietityttää, sillä heillä on aikaa olla kahdenkesken, mua pyydetään enää vain harvoin mukaan...
-2-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan vaan kasvettu erilleen, vaikka yhden kanssa oltiin 14vuotta kuin paita ja perse, sitten se vaan katkesi :( Tosin, syynä tuohon on kaverin nykyinen avomies joka kielsi ystävääni tapaamasta minua :( Olemme nyt jonkun verran oltu tekemisissä, mutta sitä ystävyyttä mikä meillä oli tulee tuskin ikinä olemaan. Pelkään, etten enää ikinä löydä sellaista ystävää!
Mieheni on nyt paras ystäväni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos joku tunnistaa olevansa joku noista 1,2,3,4 mun kuvailemasta " hahmosta" niin kommenttia odotan, MIKSI?
ap
ja on hassua että myös mä oon sosiaalisesti aktiivinen ja seurallinen, tulen toimeen melkein kenen tahansa kanssa ja osaan keskustella... on tää niin väärin!! ;)
-2-
Olen tosin itse sellainen oman tieni kulkija ja ahdistaa jos joku soittaa tai huohottaa koko ajan niskassa. Olen valitettavasti hyllyttänyt muutaman sellaisen ihmisen elämästä ja aika rankalla kädellä. Olisin voinut toimia toisin, mutta olin niin täynnä itseäni ja omaa ihanaa uutta elämäntilannettani, etten vaan tehnyt toisin.
Luulen, että nämä kuviot kuuluvat aika monen elämään kun perhettä tulee. Se on sitä irrottautumista ja isoksi kasvamista toisin sanoen ; )
Kyllä olen itsekin monet itkut itkenyt, kun muutamat ns. ystävät ovat selkään puukottaneet, mutta sainpahan itsekin maistaa sitä mitä tein muille.
Elämä on raadollista : ))
Mieheni on myös parasystäväni ja minulla on PALJON tuttuja sekä muutama TOSI YSTÄVÄ onneksi vieläkin!
Vierailija:
Olen valitettavasti hyllyttänyt muutaman sellaisen ihmisen elämästä ja aika rankalla kädellä. Olisin voinut toimia toisin, mutta olin niin täynnä itseäni ja omaa ihanaa uutta elämäntilannettani, etten vaan tehnyt toisin.
Paitsi jos joku loukkais tai tekis jotain tosi pahaa :(
ap
olen myös ihan normaali päälle parikymppinen, ihan nätti ja ystävällinen ja hymyilevä ja en mikään tyhjäpää. Todella monta hyvää ystävää on viime vuosina jäänyt, nyt olen tuossa kolmas pyörä tilanteessa, mikä on myös minusta täysin naurettavaa näin aikuisella iällä... en osaa auttaa, enkä analysoida, mutta tsemppiä:)