Lue keskustelun säännöt.
No, kuinka huono ihminen mä olen?
24.05.2006 |
Nimesin toisen lapsemme yhden ihastukseni mukaan, mieheni ei vain sitä tiennyt, ja olen rakastunut tähän tyyppiin vieläkin, vonkasin häntä hotellihuoneeseen mukaani, kun olin yhtäaikaa baarissa, mutta sitten mieheni tuli sinne.
Olen imettänyt toista poikaani vain 3kk ja hänestä tuli superallerginen.
Minulla on ollut synnytyksen jälkeinen masennus toisen lapsen jälkeen.
Pidimme rahastushäät, emme tarjonneet vieraille kuin kakkukahvit, mutta lahjaksi kerjäsimme rahaa.
Mieheni onpakkolomalla melkein puolet vuodesta, silti en itse ole edes hakenut töitä niinki ajoiksi, vaan olemme makselleet pankkilaonoista pelkkiä korkoja, ja nauttineet toimeentulotukea sossusta.
Minun mielestäni on kamalan hankalaa liikkua missään edes yksi lapsi mukanaa, vaikka se toisilla näyttää onnistuvan helposti siollakin laumalla, lisäksi mielestäni vauvoja ei saa viedä kovin pienenä pihalle.
Olen mieheni tossun alla, ja olen siivoushullu.
Antaa tulla.
Kommentit (2)
Pari vinkkiä elämän laadun parantamiseksi.. Kokeile. Et ainakaa häviä mitään:
- Laita mies aluksi etsimään töitä, niin siitä se (taloudellinen tilanne) helpottuu.
- Vie lapset päiväkotiin ( muista päivähoitolaki!!!)
- Hakeudu työllistämiskursseille tms, että saat valoa elämääsi.
T: Äiti ja 2 lasta
PS: ÄLÄ ANNA PERIKSI!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et tosiaankaan arvosta itseäsi ja muita vielä vähemmän. Elämäsi on vissiin yhtä päivästä päivään raahautumista ja hällä väliä meininkiä, kunhan nyt jotenkuten näyttää päällepäin normaalilta.
Oikeasti sua ei kiinnostaisi leikkiä koko kotileikkiä, mutta minkäs sille enään mahtaa. Päiväunet entisestä hoikemmasta minästä kaatamassa uroita sänkyyn pitää jonkinlaista virettä yllä.
Menikö yhtään lähelle?