ekaluokkalaisella ongelmia jaada kouluun. itkua kanssa jaa. parhaiten meni aamut, jolloin olin eteisessa viitisen minuuttia auttamassa lasta tossujen sun muitten kanssa. Sitten me

en ja laitan aamun alkuun. Tämän olen siis luvannut jo ennen kouluun pääsyä, kun kotona on itketty. Kai tavallaan haluan sen itkun loppumaan jollain konstin ennen kouluun lähtöä, että se lähtötilanne olisi helpompi. Palkitsemistakin on yritetty ja lapsi on siitä innoissaan, kun siitä etukäteen puhumme, mutta siinä pelon hetkellä sillä lupauksella ei ole enää mitään arvoa, koska pelko ja jännitys vie voiton. Tarrat meillä ei muuten, asiasta kymmenenteen, riitä kellekään kolmesta lapsesta palkitsemiseen. Niitä kun on niin paljon saatavilla jo muutenkin, että tarra palkintona enemmänkin naurattaa??? Onko kellään muulla näin. Lupaan sitten mieluummin esim pienen lelun tai makeisen.

Puhu vielä asiasta opettajan kanssa. Sano, että lapselle on vaikeaa jääminen ja että jos opettaja voisi ottaa lapsen vastaan heti sinun lähtösi jälkeen, jotta ei tarvitse jäädä yksin itkemään.

siihen, että huomenna tehdään näin.

Voisitko ap ajatella, että siirtäisitte tuon yhteisen 5 minuuttisen vaikkapa siihen koulun pihalle aluksi ainakin osittain. Veisit sitten vain sisälle, mutta et jäisi hoitelemaan tossujen vaihtoa yms. Tai jos hänellä on siellä joku kaveri, niin sovi hänen äitinsä kanssa, että tapaatte pihalla ja tytöt menevät yhdessä sisälle.

ensimmäisen kouluviikon ja saatoin tytön joka aamu kouluun. Itkun kanssa hän jäi sinne, ja itku tuli välillä kesken koulupäivänkin. Kun menin töihin seuraavan viikon alusta, olin varma, että koulusta otetaan yhteyttä ja suositellaan siirtymistä takaisin eskariin. Tyttö joutui aamuisin lähtemään itsekseen kouluun ja yllätys oli melkoinen, kun mitään ongelmia ei enää ollutkaan. Soitti aamuisin äidille tai isälle töihin, kun oli lähdössä ja puhelut olivat aina iloisia. Tyttö oli tosi ylpeä itsestään, kun selvisi niin hyvin ja selvästi hänen itsetuntonsa nousi pilviin.



Mietipä ap sitä, voisitko pikkuhiljaa lopettaa kouluun saattamiset. Tai jos saattaisit vain osan matkaa. En tiedä, kulkeeko teidän reittiänne muita lapsia kouluun, mutta jos näin on, yritä satuttaa kulkeminen niin, että lapsesi kohtaa jo koulumatkalla muita lapsia, joiden kanssa voi jatkaa matkaa.

Parempi tehdä heti selväksi, ettet pysty jäämään. En ole kyllä kuullut, että 5 v. ylöspäin kehtaisivat enää itkeä äitin perään julkisesti.

Omat lapseni ovat vähän hitaasti lämpeäviä ja tarvitsevat aikaa enemmän kaikkeen uuteen. Kyllä se siitä sujuu kunhan alku on pehmonen

toki voit totuttaa, että äiti pyöriin nurkissa, jos lapsi niin haluaa. Ja tehdä lapsestasi silmätikun jo heti alkuun. Opettaja on oikeassa, ei se lapsi paru parin ensi kerran jälkeen. Kokeilee, josko ei tarvisikaan mennä kouluun....

menee ristiin opettajan kanssa. T:AP

En osaa ajatella, että silmätikuksi joutuisi tämän asian takia. T AP

Mikä häntä pelottaa. Ettekö voisi käydä läpi miten aamu voi mennä kivasti vaikka äiti ei olisi siellä. Voitteko puhua kolmin vaikka open kanssa eikä ikään kuin lapsen selän takana hänestä. Nosta kissa pöydälle lapsesi kanssa.

jotta ehdit olla lapsesi kanssa aamulla, ei sinne koulun nurkiin voi jäädä pyörimään.

Jossain vaiheessa hän voi itsekin sanoa, että " äiti, uskallan/voin mennä jo yksinkin." Meidän esikoululainen haluaisi, etten tulisi lainkaan lähelle, sillä häntä itkettää se kohta, kun joutuu luopumaan äidistään!

Häntä ei saa helliä. Heippa -sanakin on jo tuskaisaa kestettävää. Joten, mitä vähemmän näyn saattamassa, sen parempi. Jos menisin sisään, hän ei sitä kestäisi. Itku tulee silti, mutta on hiukan jo lieventynyt.

osti. Jotenkin sitä tuntee omansa niin hyvin, että tietää mikä olisi paras tapa toimia.

Olen kotihoidettu lapsi, kerhoa olen käynyt ennen koulua. Muistan ihan selvästi, että kouluunmeno jännitti, mutta että ajattelin silloin, että kouluun " kuuluu" mennä reippaasti ja että olen " iso tyttö" , koululainen.



Sori nyt, mutta jotenkin ajattelen, että äidin tässä kuuluisi ottaa se reippaampi ote. Meillä ainakin lapsia pystyy todella hyvin valmistelemaan kun juttelee etukäteen ja sitten siinä tilanteessa sanoo vaan, että " hienosti se menee, teet vaan niin kuin juteltiin" .

eikö keskustelu kotona auta? Mitä lapsi pelkää? Toisaalta en haluaisi, että oma lapsi/ oppilas jää itkevänä kouluun.



Yleensä riittää, että äiti saattaa ovelle ja siinä vilkutetaan, varsinkin, jos ope on jo paikalla. Usein kyyneleetkin kuivuvat heti, kun äiti häviää näköpiiristä, ihan samalla lailla päivkotilaisella kuin ekaluokkalaisellakin.



En ehkä menisi oman hitaastilämpiävän lapseni kanssa ekaa viikkoa pidempään saattamaan sisään.



opeäiti

oulun jälkeen saattaa sanoa, että huomenna minua ei enää jännitä, niin kivaa oli. Illalla jännitys uudestaan alkaa ja aamusta on pahimmillaan. AP

Vierailija:

Illalla jännitys uudestaan alkaa ja aamusta on pahimmillaan. AP

osa sisään asti, melkein kaikki ovella, yhden lapsen vuosittain joutuu irrottamaan luokkaan äitinsä sylistä (yleensä itkevät sekä äiti että lapsi, ja vähän erikoista olisi kummastakin istua sylikkäin luokassa. jonkun täytyy vaan reippaasti tehdä päätös, että nyt äidin pitää lähteä)

kerrot samalla hänelle, että mielestäsi hän ei pärjää samalla tavalla kuin muut... lapsesi varmasti on kauhuissaan myös tällaisesta viestistä. Kenenkään muun äiti ei varmasti jää värkkäilemään kouluun tossujen tai muiden kanssa. Kyllä lapsesi sen itsekin huomaa. Miksi kuvittelet, että hän on avuttomampi kuin toiset? Reipas vilkutus ovelta ja tsemppaava hymy tekisi tukisi varmasti lapsen kasvua ja kehitystä paremmin.