Lue keskustelun säännöt.
Onko muita joilla loppuraskaus kaikkea muuta kuin ruusuista ?
29.09.2006 |
Vuosia lapsen yritystä, viimein raskaaksi, vaikea raskaus kipuineen ja pitkine saikkuineen. Nyt kk laskettuun aikaan ja pelko ja ahdistus syö mieltä. Samaan aikaan luvassa myös muita muutoksia elämään, eli stressiä pukkaa muutenkin.
Onko muilla ollut samanlaisia tunteita ?
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liitoskipuja, peräpukamia, supistuksia, iskias, päänsärkyä, väsymystä, vieläköhän oli jotain?! Esikoista odottaessa loppuraskaus oli aivan ihanaa, nyt kyllä mielellään vaihtaisin jo pois. Rv38.
Olen xxs kokoinen ja lapsi oli normaalia isokokoisempi (viikolla 40 painoa olisi ollut 4,2kg, arvioitiin) tämän kokoiselle naisihmiselle. Lantio on niin ahdas ettei lapsen pää mahtunut laskeutumaan joten kärsin erityisen paljon rytmihäiriöistä, hengen ahdistuksesta ja refluksista, koska vatsalaukku oli niin läjässä ettei muutamaa ruokalusikallista voinut enempää kerralla syödä. Suonta veti öisin ja vessassa laukkasin parhaimmillaan 7-8 kertaa yössä. Päivisin huolehdin 1v8kk ikäisestä sisaresta. Lisäksi kylkiluiden alla tuntui monesti aivan sairaan kauhealta kun lapsi joko päällä tai pepulla pukkien työnsi sieltä alta. Istua ei voinut, seisoa ei jaksanut makuulla oli hankalaa. Ei ihme että päätyivät sektioon viikolla 37. Olo helpottui heti ja sain kainalooni virkeän tyttölapsen.
että fyysinen vointi oli aina loppuraskaudessa mm. turvotuksen ja suonikohjujen takia heikko ja yöunet katkonaisia enkä pystynyt esim. liikunnalla parantamaan oloani. Kummasti se olo vain koheni heti, kun oli vauva kainalossa. Usko tai älä!
Voimia, et ole todellakaan ainoa!