Arka asia mielenterveydestä.

En ikinä haluasi vahingoittaa ketään... =(

Mieheni kertoi että hänellä on näitä mielikuvia, kuin välähdyksiä ja muistan hyvin lukeneeni psykan kirjasta miten nämä ovat aika yleisiä. Esim. äidit näkevät tekevänsä pahaa lapselle. (johtuu rakkaudesta ja toisaalta siitä että on " sidottu" ). En löytänyt tietoa silloin netistä, mutta jossain psykologian opuksessa siitä on varmasti.

Älä ole huolissasi.

Vierailija:

Minulle tulee välillä väkivaltaisia mielikuvia jossa teen jotain lähimmäisilleni. En tietenkään tee mitään pahaa, mutta mielikuva pulpahtaa mieleeni.

Onko olemassa vaara, että joskus napsahdan ja teen jotain?

Itselläni ei ole koskaan ollut tuollaisia ajatuksia.

Vierailija:

Itselläni ei ole koskaan ollut tuollaisia ajatuksia.

En muista tuliko paniikkikohtaus sitten ennen mielikuvia vai jälkeen ja taisi lääkäri sanoa että on myös lievästi masentunut. tällä hetkellä lääkitys muistaakseni joku serotoniini.

Noi pakkoajatukset kertovat enemmän siitä että tiedostaa oman vastuunsa suhteessa toiseen ihmiseen.

kuvittelen vahingoittavani lapsiani.

mielikuvat lasteni vahingoittamisesta aika yleisiä. eivät kuitenkaan ns. pakkoajatuksia.

Jos pakkoajatuksista tule elämää jatkuvasti haittaavat tekijä kannattaa ottaa yhteyttä psykiatriin.

Olen aina ajatellut, että ihan normaalin puitteissa mennään. Itsetuhoiset välähdykset ovat lähinnä ajatuksia, mitä jos hyppäisi ja murskaantuisi tuon junan alle, miltä se tuntuisi. Siis lähinnä mielenkiinnolla pohdin.



Kaupoissa saatan joskus tungoksessa hetken nautiskella fiiliksestä, jos löisi tuota eteen tunkevaa ämmää oikein kovaa. Tiedän, etten ikinä tekisi niin, mutta ne mielikuvat helpottavat " rentoutumaan" siinä tilanteessa. Ja aina olen pitänyt näitä lähinnä " purkautumis" ajatuksina. Johonkinhan se suuttumus tulee purettua, näin minä en sitten aloita vittuilua.

jos mies ei huomioi, masennun ja kuvittelen miten murhaisin lapset. silloin kun miehen kanssa menee hyvin, näitä ajatuksia ei ole ollenkaan. ja rakastan lapsiani yli kaiken.

masennuslääke ei auta, viiltelin itseäni kahta kauheammin sen aikana.

Kun lääkitystä jatkaa kauemmin niin tilanne normalisoituu ja näitä mielitekoja ei tule.

Jos ne eivät hallitse elämää, ja selvästi tiedostat niiden olevan oikeasti pahoja asioita, ei ole mielestäni mitään syytä huolestua.



Sieltä alitajunnastahan ne kirjailijatkin niitä jännäreitänsä keksivät.

Tai pelkoja. Yhteen aikaan aina tiskatessa kuvittelin lyöväni itseäni veitsellä silmään...ja olin siis kauhuissani, se ei ollut mikään " fantasia" . Nyt on ollut jo monta vuotta rauhallisempaa.

kun lapset on menneet nukkumaan, mietin ottaisinko veitsen vai sakset vai kuristaisinko? haluaisin viettää iltaa rauhassa ja mennä sit nukkumaan, enkä miettiä tällasia!!!!

Tunnen vastuuta myös kissoistani, mutten koskaan kuvittele vahingoittavani niitä.