lyhyitä muistovärssyjä hautajaisiin kenelläkään?

Herra kädelläsi uneen painan pään,kutsut ystäväsi lepäämään. Käsi minut kantaa uuteen elämään,ikirauhan antaa, valoon jään virsi 517

Sammui loiste silmän valon,

taukosi sydän ihmisen jalon,

herposi käsi auttava, antava,

rakkaus kaikkien kuormia kantava.



Kaivaten XXXX



---------------------------------------- -----

Kun pitkän elämän elää saa

voi rauhassa nukahtaa.

Kun kaikki on valmista,

tehty työ on edessä rauhaisa yö



----------------------------------------

Kun iäisyyden kutsu soi,

ei ihmisvoima mitään voi.

On lähdön hetki salainen,

vain Luoja yksin tietää sen



----------------------------------------

On muistoja, joita ei aika

eikä vuodet viedä voi,

on muistoja, joiden taika

iät kaiket sielussa soi.



Nukuit pois - muistot elää.



On maa, johonka kaikki polut katoaa.

On rauhan maa.

Hyvä on katsella tähtien kaikkeusrataa.

Hyvä on tuntea, pieni on ihminen.

Hyvä on raueta - kadota kokonaan,

kädelle ikuisen.



Me kaikki tapaamme jälleen.

Me sinua aina kaipaamme,

me sinua aina muistamme.



Murheeseen lohtua tuo

muistosi kaunis ja valoisa.





Ikiliekki ihmisen henki on,

se on syttynyt säteistä auringon ja

päivän puoleen se halaa. (Aarni Kouta)



Hyvän ihmisen muisto

miten se mieltä lämmittää.

Miten aina sen soinnusta sieluun

sävel pieni soimaan jää.



Kauniina kaartui kulkemas taival,

puhtaana piirtyi kuin valkea pilvi

taivaan suvista sineä vasten.



Nuku hyvin, sydämissämme on asuntosi.



Et ole ikiunessa, et ole poissa

Olet tuhat tuulta puistikoissa,

olet valon välke aallokossa,

olet timantti hankien loistossa.

Et jättänyt meitä, et ole vaiti,

olet lintujen laulu taivaalla,

olet kuiskaus viljapellolla,

olet henkäys rakkaasi poskella.



Niin lähdit, enkeli kultainen, luo taivaan omien enkelten.



Kauniit muistot eivät koskaan kuole, eivätkä milloinkaan jätä yksin.



On raskasta luopua rakkaimmastaan,

vaikka tietää: hetkeksi ainoastaan.



Kiitos ja siunaus hiljainen myötä

matkalle, joss¿ ei tuskaa, ei yötä.



Murheeseen on kätketty toivo tulevista päivistä.



Jokaisessa poisnukkuneessa ystävässä me kadotamme osan itsestämme,

usein juuri sen parhaan osan.



Hetket ovat kuin laivat, ne lähtevät armottomasti aikanaan.

Meidän on oltava kuin satama, tyynesti kaivaten.



Hauras hellä ihmissydän uupui mielin väsynein.

Antoi hyvä päivä tietä, kantoi kotiin eksyneen.



Ihana on se tie, joka meidät rauhaan vie.



Ei kuolema ole arvoitus, joka kerran ratkeaa.

Se on ihmisen ihana oikeus taipaleensa tehtyä nukahtaa.



Minä ystävän parhaan kohtasin elon tuulien tuiveroissa.

Nyt yksin taas taivallan polkuain, on ystävä viereltäin poissa.



Surun rannalle luo muistot valoaan.

Ei koskaan, ei koskaan muistosi valoisa jää meille unholaan.

Kerran vaan, täällä päällä maan me kuljetaan,

ikuisuudessa, rauhan maassa jälleen kohdataan.



Jokainen lähtö voi olla viimeinen, jokainen hyvästijättö ikuinen.



Kauniina nauhana vuosien päivät, helminä jokainen muistoksi jäivät.

Elämän päivien ketju on kallis, niistä ei yhdenkään kadota sallis.



Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän.

Yht¿äkkiä huomaa se päättyikin tähän.

Kun sammui sydän läheisen.

On aika surun hiljaisen.



Oli sulla sydän niin lämmin hellä, oli siellä paikka meillä jokaisella.

Mitään ei pyytänyt, kaikkesi annoit, meitä muistit ja huolta kannoit.

Muistosi kaunis voimaa antaa, surun raskaan hiljaa kantaa.



Sinut saatoin rannalle ihanan maan, jään sinua kyynelin kaipaamaan.



Nuku tuoksuun kukkien, nuku lauluun lintujen.

Nuku nuoruusunelmiin, nuku kevättoiveisiin.



Ei kauniimmin täältä lähteä vois,

kuin unessa hiljaa nukkua pois.

Kauniit muistot voimaa antaa,

surun raskaan hiljaa kantaa.

Elämässä on pakko luopua

sekä vähästä, että paljosta.

Mutta lopuksi on jäljellä

vain jäähyväiset.

Missä meri kirkkaana hohtaa,

minne aallot rantaan käy.

Pitkin tyventä auringonsiltaa

säteet viimeiset painuvat

saarten ja metsän taa.

Saapui hetki elon illan,

iltana kauniin talvisen.

Uupui voimat, rauha saapui,

hiljaa vaivuit ikiuneen.

Me emme itke niitä päiviä,

jotka ovat myötäsi menneet,

vaan olemme onnellisia,

että ne päivät ovat olleet.

Pois pyyhkäisi enkeli siivellään,

tuskan varjot sun kasvoiltas.

niin tyynnä ja hiljaisna nukut nyt,

olet rauhan rannan saavuttanut.

Lähtösi koskee sydämiin,

silmät kostuu kyyneliin.