3-vuotias poikamme uuvuttaa meidät täysin (sisältää pitkän tarinan)

KIITTI ROHKAISUSTA

KATO KUN KAIKKI EI ALOITA LASTENTEKOA 20-VUOTISPÄIVILTÄÄN EIKÄ OLE VARAA PITÄÄ 10 VUODEN VÄLEJÄ. NIH!

T. AP

Vierailija:

1,5vee ja taas yksi lisää tulossa???

Miten ap aikoo jaksaa? Jos kerran esikoinen on ollut alusta asti " vaativa" .... Pitikö silti tehdä niin monta lasta niin lyhyillä ikäväleillä??

(Itselläni 5 lasta, mutta ikähaarukka 2v-12v, jaksaa hyvin)

mätön ei ala kommentoida, että lapsi doupataan hiljaiseksi tai muuta älytöntä, koska siitä ei ole kyse.



Lapsen käytös saattaa johtua jostain traumasta tai käsittelemättömästä asiasta, jonka läpikäymiseen homeopatia saattaa antaa hyvän avun. Silloin keho ja mieli todella käsittelee asian ja se toivottavasti lakkaa vaivaamasta. Monilla lapsilla on ns. chamomilla-vaihe tuossa iässä, mutta suosittelen visiittiä ammattitaitoiselle homeopaatille.



Tätä ei nyt pidä sotkea siihen amerikkalaiseen malliin, jossa lapsille annetaan rauhoittavia lääkkeitä, jos vanhemmat eivät muuten jaksa vilkkaita lapsiaan...

Mun vanhin tyttö oli samanlainen ja nyt myös teininä vaikeuksia.

ap.

meillä on aivan samanlainen tyttö. Nautiskelen siitä, että hän hakee huomiotani (! oonko sairas? ;), minusta on kiva puuhastella hänen kanssaan, olen suunnattoman ylpeä sosiaalisesta lapsestani ja olen itsekin sitä mieltä, että tylsä se on ihmisiin orientoituneen lapsen yksin leikkiä. Ja tämä tyttö ei edes nuku päikkäreitä.



Otan itselleni joka päivästä n. tunnin omaa aikaa. Lapsi katsoo telkkaria puoli tuntia (joo joo, paha huono mutsi, mut se on vaan teletappeja ja titinallea). Päivälevon jälkeen (istun vieressä lukemassa ja varmistan, ettei tyttö poistu sängystä) luen Hesarin, todeten tiukasti mutta ystävällisesti, että äiti lukee nyt tämän jutun, sinä voit leikkiä sen aikaa yksin. Joskus jatkan toisella lehdellä heti tai myöhemmin. Tyttö ei varsinaisesti leiki yksin vaan yleensä viettää aikaa minua tuijottaen ja odottaen, että kaveri tulee taas leikkimään, mutta harvoin enää vetää pultteja asiasta.



Ja minähän luulin, että näinhän sitä lapsen kanssa kotona ollaan! Että tällaista se nyt vaan ON kaikilla. Enkä ihmetellyt, että kaikki haluavat viettää kotona sen 3 vuotta.



t. sosiaalisen lapsen onnellinen mutsi

Eli kyllä vaan vie nyt se hellantelttu hoitoon ennenkuin sekoaa toiminnan puutteeseen.

Tiedän ap mistä puhut. Itsellä samanlainen tyttö. Olen kyllä ylpeä että on niin sosiaalinen, iloinen ja ei vierasta mutta välillä se ylpeys muuttuu raivoksi minun osalta.



Juuri tuo kun on vieraita niin hän haluaa KAIKEN huomion. Ja jos joku vieras leikkii hänen kanssa hetken hän roikkuu koko vierailun ajan tämän vieraan kimpussa.



Varmaan sitten annan hänelle liian vähän huomiota mutta minäkin olen päivät töissä (hän on siis tarhassa) ja illalla pitäisi tehdä kotihommia ja olen useasti aivan naatti. (Olen siis yh eli miestä ei ole auttamassa.)



En tiedä mutta ap: n viesti kolahti jotenkin minuun, ihanaa että näitä lapsia siis on muillakin:)



Tiedän tasan tarkkaan mistä puhut!

juuri toi pahanteko jos ei saa huomiota...argh



Jännää kun oma mieli vaihtuu puolen tunnin välein kun häntä katsoo. Useasti nauran ja katson että on kyllä niin hassu ja mainio. Toisella kerralla taas lasken kymmeneen ja mietin että pitäisi laittaa ilmoitus Keltaisiin pörssiin..

Aloittaa syksyllä kokopäivätarhan kun palaan itse työelämään. Olen toki nauttinut kotona olosta mutta ilolla odotan saada mennä taas töihin! Lapsi iloitsee taatusti tarha-rutiineista sekä leikkikavereista ja toivottavasti oma pinna pitenee kun saa olla päivät pois tästä kotihärdellistä...

Lapsi on täysin normaali, mutta mahdollisesti temperamentiltaan haastavampi kuin joku toinen lapsi.



Menkää lastenneuvolaan, jospa siellä olisi joku temperamentista mitään tietävä (psykologi!), jonka kanssa voisitte keskustella, ja saada neuvoja tilanteeseen ja siihen, miten toimia pojan kanssa ( jotta voidaan saavuttaa ns. goodness of fit eli lapsen temperamenttityypin ja ympäristön mahdollisimman hyvä yhteensopivuus).

1,5vee ja taas yksi lisää tulossa???



Miten ap aikoo jaksaa? Jos kerran esikoinen on ollut alusta asti " vaativa" .... Pitikö silti tehdä niin monta lasta niin lyhyillä ikäväleillä??



(Itselläni 5 lasta, mutta ikähaarukka 2v-12v, jaksaa hyvin)

Olen jo epäillyt että kaikki ei ole kohdallaan. Tuolla joku sanoi, ettää hänenkin lapsensa on tällainen eikä ole edes muuta osannut odottaa. Eli siis että kaikki lapset olisivat vaikeita. Hyvähän se on yhden kanssa taiteilla ja käyttä jokainen pedagoginen knoppitieto luotsatessa lastaan tulevaisuuteen. Koitapa tehdä se, kun on useampia lapsia. Aivan sula mahdottomuus.

Onneksi itsellä on kaksi lasta, että tiedän, että helppojakin lapsia on.

Aina kun sinne meni kylään minun piti mennä leikkimään hänen huoneeseensa muuten hän nosti metelin. Jonkin aikaa leikkiminen oli ihan kivaakin, mutta sitten kun halusin juttelemaan vanhempienkin kanssa, niin raivoaminen alkoi. Vaihetta kesti ehkä neljä-viisivuotiaaksi, sitten alkoi helpottaa.



Nykyään tyttö on fiksu, sosiaalinen, hyvän itsetunnon omaava teini-ikäinen. Onneksi!