Mikä hinku ihmisillä lähteä pienten lasten&vauvojen kanssa etelään helteeseen ehdoin tahdoin?

Ei kyse ole kateudesta, vaan siitä, että onko se tuntunut lomalta olla jossain paahteisen kuumassa pienten lasten kanssa?

kun olimme ekaa kertaa lapsemme (1v) kanssa reissussa. Lentomatka oli ainoa huono asia matkassa, muuten kaikki meni hienosti.

Ikinä en pystyisi lomasta nauttimaan, jos joutuisin lapsen jättämään kotiin ja itse lähtisin matkaan.



Hienointa matkassa oli seurata lapsen uusia kokemuksia; märkä hiekka varpaiden alla, meriveden laineet nilkoissa, värikkäät linnut, uudet ruokamaut...



Oikealla asenteella lomasta voi todella nauttia lapsen kanssa, voihan silloin keskittyä koko loman rauhassa lapsen kanssa olemiseen, ilman työjuttuja tai kotihommia.

Ajattele, että siellä etelässä ihan ASUU vauvoja ja lapsia. Miten ihmeessä ne pysyy hengissä siellä? Mukula vain mukaan matkalle. Saa lapsi alusta asti tutustua vieraisiin kulttuureihin eikä siitä kasva ap:n kaltaista kapeakatseista, kateellista kyylää.

me ollaan lähdössä KOLMEN pienen kanssa ja tosiaan lomailemaan.



Mä saan/joudun olemaan muutenkin kotona yksin 4 seinän sisällä piiiitkän kylmän talven ja sateisen syksyn, nii nhaluan varmistaa, että sää lomallani on sellainen, että voi olla ulkona lasten kanssa! Ja nähdä ihmisiä. Lapset nauttii hiekkarannalla olemisesta ja äitikin näin nauttii.

siis, itsekin olen sitä vähän funtsinut että kannaattako, mutta nyt kun mies otti puheeksi niin mikä ettei.



Meillä on uudenkarhea ok-talo ja koko kesä menee pihahommissa; pusattavaa riittää, joten ymmärrän hyvin, että varsinkin mies kaipaa jotain lepolomaakin.



Pähkittiin, että 10 kk ikäisen kanssa on vielä tosi helppo reissata; ei kävele, viihtyy rattaissa ja jaksaa kuitenkin jo vähän jotain puuhata.



Jos otamme huoneistohotellin rauhalliselta paikalta, voimme esim. vauvan ilmastoidussa huoneessa ottamien päikkäreiden aikaan nauttia ulkoilmasta; toinen voi myös käydä uimassa tms. ja toinen olla lapsen kanssa. Iltaa voidaan miehen kanssa istua parvekkeella ja nauttia toistemme seurasta.



Matkarattaiden kanssa voimme vähän pyöriä kylälläkin kunhan lähdetään heti aamusta, jolloin ei vielä niin kovin kuuma.



Hiljaiselta paikalta lapsen ehdoilla lomamatkaa harkitaan. Ehkäpä se pointti on siinä, että on tullut reissattua ihan tarpeeksi niin yksin kuin yhdessä ennen vauvaa. Eipähän tarvitse ajatella, että " MINÄ en nyt saa kaikkea irti tästä reissusta" vaan voimme nauttia kiireettömästä yhdessäolosta ilman aikatauluja (paitsi lapsen, tietty).

Mä taidan olla sitten tosi paska kun en voi kuvitella itseäni ja tenaviamme kuumaan tosi helteiseen maahan matkalle, kun tuntuu ainakin itsestäni Suomenkin helteet tosi tuskaisilta ja rasittavilta kun aurinko paahtaa kuumasti...



Ehkä mulle sopii paremmin sellainen vähän arktisempi matkakohde, tai ehkä parempi vaan olla neljän seinänä sisällä kotona.

Eipähän tuu ainakaan tehtyä kotihommia kun reissuun lähtee.



Olin viime kesän 10 kk:n + 4 v:n kanssa ja tänä kesänä lähden uudestaan. Lasten ehdoilla mennään ja oikeesti, ei se niin hirveetä ole kun mitä sä kirjoitit :-)



Parasta omasta mielestä on se, ettei tartte tehdä ruokaa ja nähdä se lasten riemu ja into kaikesta uudesta, esim. uima-altaasta. Vahtia tietysti pitää todella tarkkaan, mutta niinhän sitä joutuu täälläkin...



Nykyään saa todella hyviä aurinkorasvoja, joten palamistakaan ei tartte pelätä. Lisäksi ostin tälle meidän pienimmälle sellaisen uima-asun, missä on jo itsestään uv-suoja.

meillä kaksi pientä lasta nautti täysin rinnoin Turkin matkastamme, kun saivat paikallisiltakin paljon huomiota, oli uima-altaat hotellilla, hyvät uimarannat, ja paljon uutta nähtävää. Mekin nautimme, vaikka ap:sta se varmaan kuulostaa uskomattomalta, kuinka joku voisi nauttia lomasta lasten kanssa..parempi olla tekemättä niitä lapsia silloin, jos et ole valmis näkemään yhtään vaivaa heidän vuokseen..

Meillä reissuja jo kolme takana ja lämpimään. Lapsella ikää 1,5v. Aivan nappireissuja kaikki: lapsi on nauttinut lämmöstä siinä kuin mekin ja yhteisestä ajasta. Tottakai matka on ensisijaisesti vanhempien loma, mutta me rakastetaan miehen kanssa matkustamista ja pieni lapsi ei todellakaan edes hidasta matkaa.



Eihän sinne uima-altaaseen huku, kunnei päästä hukkumaan...:) Laatuaikaakin vietetään illalla parvekkeella, kun ipana on unilla. Päikkäreiden aikaan lojutaan altaalla ja muuten kierrellään ja kaarrellaan. Meidän lapsi on ainakin ollut matkoilla tavallista kiltimpi, kun ei pääse tylsistymään. Itkua on tullut 10% siitä kuin kotioloissa.



Mikäs sen ihanampaa on kuin helmikuussa lentää pariksi viikoksi lämpimään ja ei tarvi koko ajan pukea ja pukea, kun mennään ulos. Viimeisellä reissulla liikkuminenkin kehittyi huimasti, kun pääsi ekaa kertaa elämässään juoksemaan ulkona keveässä mekossa ja sandaaleissa.

Ja mihin nyt ootte menossa? Vähän toi kuumuus hirvittää...

Elämä on täynnä valintoja. Etelänmatkailu taapero(ide)n kanssa ei sovi stressaajille eikä varmaan myöskään minuutintarkkaa rytmiä noudattaville perheille ;)

Oltiin Bulgarian Sunny Beachilla kesäkuussa. Siellä ei ollut mitenkään hirveen kuumaa. Ens kesänä lähetään Kultarannikolle. Tällä kertaa heinäkuussa ja varmaa on kuumemmat olot tulossa. Onneks on kuitenkin ilmastoitu hotelli.



Nyt tuli mieleen, että mä olin esikoisenkin kanssa reissussa just silloin kun se oli sen 10 kk. Silloin oltiin Kreetalla. Lämpöä oli n. + 30. Ihan hyvin meni sekin matka. Maitoa kannattaa varata paljon mukaan! Meillä ainakin joi maitoa janoonsa. Pikkasen meni tytöllä rytmi siellä sekaisin, mutta en kai siitä matkasta mitään hirveitä traumoja saanut, kun taas olen menossa ;-)

inhoan hellettä ja kuumuutta, mikään hotellin uima-allas, rantaloma tai suuri turistikeskus ei kiinnosta. Jos jonnekin etelään menisin, niin ohjelmassa olisi kaupunkilomailua ja/tai luontomatkailua.



Mä myös ihmettelen miten kukaan tykkää etelänmatkoista pienten lasten kanssa, enkä ole kateellinen. Monia ei sitten taas kiehtoisi meikäläiselle sopivat reissut, joten tasoissa ollaan.



Hauskoja lomia kaikille, oli kohde sitten Thaimaa tai Tromssa :)

No kaikilla ei ehkä ole " vilkasta" taaperoa ja " kärsimätöntä" vauvaa joten sopii varmasti rantalomat yksilapsisille perheille yleensäkin.



Kaikkein kivointa on " lomailla" kotona, ottaa vähän rennommin kotitöistä, palkata " matkarahoilla" siivoaja kotiin, joskus lastenhoitaja myös, hakea valmis ruoka ravintolasta, nauttia omasta sängystä ja rauhallisista illoista:) Pyytää tuttavat grillaamaan lastensa kanssa meille, olla vaan:)



Taidan olla aikamoinen stressaajatyyppi, joten parempi tosiaan pysyä kuumista rantalomista erillään:)