TOSI huono omatunto :' (...
Oltiin tänään miehen ja tytön (8kk) kanssa mummilassa, kun mies kokosi mummille uuden päivänvarjon.
Mummilla on sellainen vähän korotettu terassi, johon päivänvarjo tuli.
Minä ja tyttö leikittiin terassilla uusilla hiekkaleluilla ja katseltiin, kun päkersivät varjoa kiinni.
Kun homma oli hoidettu, mies ja mummi tulivat istahtamaan kuistin portaille seurakseni ja katseltiin tyttöä.
Yhtäkkiä tyttö lähti viilettämään kohti terassin porrasta (terassilta on siis yhden portaan verran pudotusta nurmikolle/hiekalle) ja varotin mummia, että kohta tyttö on portaan kohdalla.
No, mummi ei ehtinytkään siihen hätään kaapata tyttöä kiinni, vaan pieni putosi suoraan naama edellä hiekkaan.
Ja voi sitä huutoa ja itkua!!! Tytöllä oli suu täynnä hiekkaa ja oksia, ja huulesta alkoi tulla verta :' (!!!!! Säikähti raasu myös kovasti...
Nyt on itselläni niiiin kamalan kova huono omatunto siitä, etten itse hypännyt ylös ja napannut tyttöä syliin/annoin tytön kontata pitkin terassia ym ym... Sydämeen sattuu tosi paljon..
Tyttö näyttää siltä, kuin olisi saanut kollageenia ylähuuleen...
Miten sitä ikinä tottuu siihen, että vauvat/lapset kolhivat ja satuttavatkin itseään???? Mä olen hermoraunio jo tuosta kaatumisesta!!!!!!
Kommentit (6)
Silti äidin sydän murtuu, tiedän...
thats Life. Parempi näin kun pumpulissa ja tynnyrissä koko ikänsä.
Mutta toi oli eka kerta, kun mitään tollaista tapahtui, ja tavallaan se säikäytti mut oikein kunnolla.
Olen aina pitänyt iseäni kovahermoisena ihmisenä, joka ei pienistä murehdi. Mutta jostain ihmeen syystä tämä tapaus suisti mut täysin sekopäiseksi, ja melkein jo harkitsin sitä pumpulia ja tynnyriä...
Taitaa tuo äitileijona/äidinvaistot ym. olla todella vahvaa!!
ap
Meillä on lapset 1v ja 2v.
Ja melkeen joka päivä sattuu jotakin.
Varsinkin pienempi on kova koheltaja aina jostakin verta tulee tms.
Huulet useamminkin halki ollut.
Ja millon tiputaan mistäkin.
Ei niiden perään kerkeä joka käänteessä kytätä.
Pahalta tuntuu lapsen takia joka kerta ja miettii että jospa en oliskaan mennyt vessaan niin tätäkään ei olisi tapahtunut.
Mutta sitä sattuu ja siitä ei kannata potea huonoa omaatuntoa.
Meillä on kolme lasta ja kaksi vanhinta on jo koulussa. Nuorin on 2-v. Vuosien varrella on tapahtunut jos jonkinmoisia kolhuja, eikä niistä enää niin kauhistu, mutta muistan kyllä tosi selvästi kun esikoiselle sattui vauvana eka isompi kolhu. Mieheni liukastui eskoisen ollessa noin 6kk parkkipaikalla niin että kaatui vauvoineen päivineen hiekkaiseen jäähän ja vauvan toinen poski oli aivan naarmujen peitossa. Miehellä oli tietenkin kamala morkkis tämän jälkeen.
Yksi järkyttävä tapaus oli se kun keskimmäinen kieri 3-vuotiaana raput yläkerrasta alas asti päätyen eteisen lattialle makaamaan, oli iso helpotus kun hän alkoi huutamaan hetken hiljaisuuden jälkeen. Mitään mustelmia pahempia vammoja ei onneksi tullut. Muistan varmaan aina sen kun näin portaiden läpi olohuoneesta lapsen kierimisen enkä ehtinyt mitään tehdä.
Kolhuja tulee ja sille ei voi mitään.