Kotiäidit töissä 24/7?
Mitä mieltä olette tästä sanonnasta? Mielestäni osa kotiäideistä tekee itsestään marttyyreita.
Työssäkäyvät äidit ovat n. 8 tuntia töissä ja muun ajan ovat lasten kanssa, tekevät aivan samat jutut kuin kotona olevat. Luulisi, että kotiäiti ehtii saamaan siellä kotonakin jotain aikaiseksi, kun on kuitenkin 8 -9 tuntia enemmän aikaa esim. pestä pyykkiä/imuroida jne.
Eivätkös kaikki äidit ole loppujen lopuksi töissä 24/7, on sitten koti- tai työäitejä. En minä ainakaan ole huomannut, että sen takia kun käyn töissä, voin olla itsekseni iltaisin, tai olla heräämättä öisin, jos lapsi huutaa..
Kommentit (25)
päätehtävä on lasten- ja kodinhoito eikä siitä pääse irti iltaisin, öisin eikä viikonloppuisinkaan. Sitä samaa, työnkaltaista hommaa siis koko ajan. Työssäkäyvälle ilta kotona / lasten parissa on faktisesti vapaa-aikaa, erilaista kuin mitä töissä on ja siksi akkuja lataavaa.
Kotiäiti tosiaan kerkeää tekemään kotitöitä päivisin, mutta töissä käyvällä äidillä on iltaisin kaikki kotityöt edessä... ja lastenkin kanssa täytyy vielä keretä leikkimään.
Mua kanssa nyppii kitisevät kotimammat, jotka valittaa, kiunka hirveesti on töitä kotona, mutta niinhän on kaikilla äideillä!
Kyllä kotiäideillä on mun mielestä lepposat oltavat!
eli parin tunnin tauko päivällä ja iltaisin/ öisin n. 10 tuntia vapaata leikkiaikaa. Toki hälytysvalmius on, mutta harvemmin tulee lähtöjä ;).
kun olin tuossa välillä kokopäivätöissä ja lapsi päiväkodissa. Olen akateemisesti koulutettu, vaativassa, kiireisessä työssä, mutta silti koin aikuisten maailmassa, aikuisten ehdoilla toimimisen tietyllä lailla helpommaksi. Tai ehkä siksi elämän helpommaksi, että se ei ollut pelkästään yhdenlaista, vaan sisälsi sekä älyllisesti vaativaa aikuisten kanssa olemista sekä iltaisin/öisin/viikonloppuisin muulla tavalla antoisaa ja haasteellista perhe-elämää.
kotonahan ei kukaan sotke päivän aikana, kun siellä ei ole ketään ja ruoanlaittoakin on paljon vähemmän, kun joka päivä jää kolme ateriaa vähemmän laittamista, kun lapset syövät aamupalan, lounaan ja välipalan muualla.
Vierailija:
kotonahan ei kukaan sotke päivän aikana, kun siellä ei ole ketään ja ruoanlaittoakin on paljon vähemmän, kun joka päivä jää kolme ateriaa vähemmän laittamista, kun lapset syövät aamupalan, lounaan ja välipalan muualla.
joo, aamupala ja välipalahan ne hirveesti laittamista vaatiikin.... ;)
kotiäitinä oleminen on henkisesti paljon raskaampaa kuin työssä käynti, et saa omille ajatuksille edes hetken rauhaa. Riippuen tietysti lasten lukumäärästä..
Vierailija:
kaikuisten ehdoilla toimimisen tietyllä lailla helpommaksi. Tai ehkä siksi elämän helpommaksi, että se ei ollut pelkästään yhdenlaista, vaan sisälsi sekä älyllisesti vaativaa aikuisten kanssa olemista sekä iltaisin/öisin/viikonloppuisin muulla tavalla antoisaa ja haasteellista perhe-elämää.
Vierailija:
kotiäitinä oleminen on henkisesti paljon raskaampaa kuin työssä käynti, et saa omille ajatuksille edes hetken rauhaa. Riippuen tietysti lasten lukumäärästä..
Mä en ihan allekirjoita tuota. Minä pyhitän päikkyajat itselleni ja teen mitä lystään. Ihan vaikka ajattelen sen pari tuntia. Eipä sitä töissä ehdi syventyä ajatuksiinsa keskellä päivää...
2v2kk asti, en ihan totta kestänyt pidempään. Mutta yksilöitä me olemme. Tsemppiä kaikille kotiäideille!
ja 15:lle sanoisin, että minusta puuronkeitossa, kiisselin teossa, pannukakkujen ja lettujen paistossa on ihan oikeasti hommaa.
Töissä mulla oli sentään kahvi ja ruokatauot ja vessaankin pääsi rauhassa. Samoin työmatkat ei kukaan roikkunut lahkeessa. Vapaa-aika lisääntyi huimasti. Kotityöt väheni kun 10 tuntia päivässä niitä teki päiväkodin henkilökunta.
Mulla on 2,5 v. lapsi joka ei nuku päiväunia sekä 3 kk ikäinen vauva. Harvassa ovat ne hetket että saisi rauhassa istua syömään tai ettei olisi jotain siivottavaa tai tekemistä. Joskus tuntuu todellakin että vapaa-aikaa ei ole lainkaan, ei hetken hengähdystaukoa. Onneksi meillä on sentään koira jonka ulkoilutus(kin) on minun työtäni, pääsen illalla sen kanssa ulos ihan yksin.
Sekä työssäkäyvillä että kotiäideillä.
Minä ihmettelen aina näitä työssäkäyviä, jotka kertovat viettävänsä illat tehden kaiken sen mitä kotona oleva tekee. Miksi ihmeessä? Eikö sitä iltaa pitäisi mieluummin käyttää yhdessä olemiseen, kuin lattioitten kuuraamiseen? Minulle riitti töissä ollessa, että valmistin illalla ruuan ja siistin pikaisesti paikat. Pyykkejä pesin viikonloppuisin samoin kuin isommat siivouksetkin hoitelin silloin. Kyllä minä mieluummin käytin iltoja lasten kanssa, kuin kiillottaen ovenkahvoja.
Nyt äitiyslomalla voin oikein hyvin käyttää päivisin aikaa siivoukseen, leipomiseen, suurempitöisten ruokien valmistamiseen ja vaatteitten silittämiseenkin, kun tiedän voivani antaa lapsille tarpeeksi aikaa muutenkin.
Vierailija:
ja 15:lle sanoisin, että minusta puuronkeitossa, kiisselin teossa, pannukakkujen ja lettujen paistossa on ihan oikeasti hommaa.
Minusta nuo taasen tulevat lettujen paistoa lukuunottamatta lähes itsestään. Onneksi meitä on erilaisia :). -11-
ja kotityöt piti tehdä aina niin, että lapset keskeytti koko ajan. Nyt kun olen töissä, niin ah, mikä keveys. Työ kivaa - akateeminen koulutus eli ns. siistiä sisätyötä - eikä kukaan työkavereista saa uhmakohtauksia, jankuta, sotke joka paikkaa, eikä heitä tarvi auttaa vessajutuissa jne. Voi ihan rauhallisella puheella selvittää asiat ja jos vaikka on puhelimessa, niin voi nyökätä työkaverille, että " hetki" ja hän häipyy paikalta. Kotona puhelua puhuessa piti koko ajan tehdä jotain muuta samalla, vaikka lapsille onkin opetettu, että pitäis antaa puhua rauhassa.
Sitten iltaisin on kummatkin vanhemmat paikalla eli monien työäitien ei tarvi olla juuri yhtään YKSIN lasten kanssa. Minusta ne kotityöt illalla hoituu helposti ja nopeast, samoin lasten kanssa oleminen, kun on toinen aikuinen paikalla. Kotiäitinä sun on pakko vaan kestää lasten vaikeat kitinäpäivät, tappelut jne., eikä taukoa tipu, vaikka oisit kuinka väsyny ja pinna tiukalla.
Kun on kaksi aikuista paikalla, niin meidän perheessä ei koskaan tule sellasta tilannetta, että hermo menis.
täytyy kyllä sanoa. Kotona ollessa oli tosi rentoa jne. Nyt töitä 8h päivässä, lisäksi kaksi tuntia matkoihin. Sitten kaikki kotityöt yms. päälle ja lapsienkin kanssa pitäisi olla. Ei ole laiskan ihmisen puuhaa. Ja mun työ kyllä fyysisesti ja henkisesti rankkaa. Kyllä olisin kotona luuhailemassa, jos olisi mahdollisuus. Jos kotiäidit töissä 24/7, niin mun vuorokaudessa pitäisi olla 10 h lisää. Sori, että kuulostan katkeralle, mutta ei aina jaksaisi.
tekemässä koko ajan sotkua lisää. Jos lapset ja vanhemmat ovat töissä, sillä aikaa koti pysyy siistinä. Päiväkodissa joku muu tekee ruaat, siivoa jäljet syömisten yms. jälkeen. Kotiäideillä on siis paljon enemmän siivottavaa ja ruuanlaittohomaa kuin työssäkäyvillä. Mutta ei työssäkäyvät sen helpommalla pääse, pitäähän heidänkin tehdä koko ajan jotain. Joku kokee kotityöt ja lastenhoidon mielekkäiksi, joku taas ammatissa toimimisen, siksi joillekin sopii kotona työskentely, toisille työpaikalla toimiminen.
Kaikki äidit ovat työssä 24/7 jos sen työnä haluaa ajatella.
Minulle kotiäitiys oli kyllä ihan elämää..en sitä työnä kokenut, vaikka raskasta toki välillä onkin.
Kun aloitin työt muutaman vuoden kotona olon jälkeen olin kyllä ensimmäisen puoli vuotta aivan poikki. Siinä joutui toteamaan että kyllä kotiäitinä olo on kuitenkin jollain lailla kevyempää. Toki hermoja vaatii ja psyykkisiä voimavaroja kotona oleminenkin.