Lue keskustelun säännöt.
Kauhee mä suren asioita liikaa ja mieli ihan maassa. Odotan
02.06.2006 |
toista lastani ja nyt mietin et jos se pääseekin ylioppilaaksi ja mulla ei oo varaa ostaa sille pukua ja pitää juhlia, tää on yks esimerkki mun kauhukuvistani. Tulin raskaaksi kierukan kanssa ja päätettiin lapsi pitää ja nyt pelottaa ja ahdistaa. Olen aika hermoheikko ja herkkä. Huh, mitenköhän sais mielen piristyyn.
Kommentit (2)
joten ymmärrän sua, ap. Täytyy kuitenkin todeta, että elämässäsi ei taida olla ns. todellisia murheita, kun riittää energiaa tuollaiseen turhanpäiväiseen suremiseen... Joten ystävällinen varoituksen sana: jos tuota linjaa jatkat, saat tosiaan surra ja murehtia aina kaikkea pientä ja mitätöntä, ellet sitten kohtaa jotain todellista kriisiä (esim. läheisen vakava sairaus, kuolema tms.) jonka rinnalla kaikki muu tuntuu mitättömältä ja elämän pienistä iloista on pakko repiä se riemu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et oo tosissas!
mä jos oisin raskaana oisin niiiiiin ilonen että! enkä tod. murehtis tollasia