Onko paikalla muita yh-äitejä

ap

myöhemmin olin 5v tytön yh-äiti ja raskaana.



nyt en ole yh.. mutta olen raskaana. Ja kolmen lapsen äiti.

Yksin olin molempien odotusajat, synnytykset ja hoidot kyllä... Ei sellasia ukkoja siihen tarvikaan! Kyllä sä pärjäät!

kun luen näitä tekstejä. Miten mahdollista tämmöinenkin asenne kun tässä tuot julki?



Ihan kuin miehet eivät liittyisi mitenkään lapsiin jne.

Jos tilanne on mikä on, pitääkö alkaa surkuttelemaan, että voi voi? Siitä selviää ja kyllä nainen pärjää yksinkin. Turha alkaa tässä kohdin miettimään, miten asiat voisi olla toisin jne.

mieluummin hoidan lapset yksin kuin miehen kanssa, joka ei anna 100% tukeaan ja hellyyttään.



ap

Olen kolmen lapsen yh. Kuopus on 1-v ja jäin yh:ksi hänen raskausaikanaan. Mulla oli synnyksessä läheinen ystävä tukena ja muutenkin ystävien kanssa yhdessä " elettiin" mun raskaus. Toki sitä joskus haikeana katteli raskaana olevaa äitiä miehensä kanssa, mutta parempi yksin kuin huonon miehen kanssa! :)

Hyvin sinä pärjäät. Tsemppiä ja nauti masusta ja esikoisestasi!

Vierailija:

kun luen näitä tekstejä. Miten mahdollista tämmöinenkin asenne kun tässä tuot julki?

Ihan kuin miehet eivät liittyisi mitenkään lapsiin jne.

Ja vinkkinä; sulla on helvetin huono asenne...

Kun tyttäreni oli 5v. olin jo työelämässä ollut jonkun vuoden, kun vauvakuume iski. Näin siis tuli maailmaan toinen lapseni.



Pian tämän jälkeen löysin mukavan miehen, jonka kanssa laitoimme hynttyyt yhteen, saimme pian lapsen ja nyt siis saamme loppu vuodesta toisen yhteisemme.



Arki sujui 5 vuotiaan ja vauvan kanssa tosi hyvin. Paremmin kuin esikoisen ollessa vauva. Esikoinen oli jo kuitenkin niin iso, että saattoi vaikka hyssyttää sitteriä sen aikaa kun itse kävi suihkussa, jos vauva heräsi sillä aikaa.

Tai esikoinen saattoi juottaa pullosta hätätapauksessa vauvaa, jos itsellä oli ruuanlaitto pahasti kesken.



5

Ja en tarkoita niitä joiden mies on esim. kuollut yms..

Nostan sinulle hattua!

Jo siksi, että asenteesi on täysin kohdallaan!

Ihan totta, mihin niitä miehiä tarvitaan enää sen jälkeen kun vauvansiemen itää? ..no olishan se kiva, että vauvalla olisi isä kuvioissa mukana ja itsellä puoliso tukena, mutta ilman miestäkin pärjää! Moni nainen varmasti pärjäisi yksinhuoltajana paremmin kuin juopon sohvaperunansa tai keskenkasvuisen teinimiehensä kanssa.



Ja terkut sille joka SofterSinin älykkyyttä ym. arvosteli:

Onnea vaan sinne vaaleanpunaiseen pumpuliin! Toivottavasti sun miehes vaan ei lähde kävelee, jätä, petä tai loukkaa.. Voisi sun maailma lahota lopullisesti.



t. 5 / 12

ja ap:n kyssäriin: aika useasti menee hermot tuon tiitiäisen kanssa. On erittäin vilkas luonteeltaan ja kovapäinen. Muuten ihanan aurinkoinen lapsi. Se rassaa kun ei ole mitään omaa aikaa. Apuja en ole liiemmin saanut omilta sukulaisiltani.



Olen välillä kateellinen niille yh:lle joilla on lapset joka toinen vkl isänsä luona!

Kyllä itsekin luotan siihen, että tulen pärjäämään!

Saapa nauttia vauvasta ja esikoisesta, kun ei tartte hermoilla ja murehtia miehen takia.



Hyviä jatkoja ja vointeja kaikille yh-äideille:) Ja ihanaa kesää...



ap

Vierailija:

Ja en tarkoita niitä joiden mies on esim. kuollut yms..

Eiköhän jokainen yh tiedä omien lastensa isät. Ihmeellistä, että yh:n tullessa raskaaksi on isyysasia ikäänkuin velvollisuus selvittää jokaiselle vastaantulijalle!

ja uteliaisuuttani kysyin.

t.14

Olin vaan itse siinä tilanteessa, että pikkukaupungissa oli ihan yleinen keskustelun aihe, että kukas se nyt on minun toisen lapseni isä.. (mun vanhemmat on melko tunnettuja, joten siksi minäkin olin " kiinnostava" ).



Ekan lapsen isä oli poikaystäväni, jonka jätin raskausaikana hänen väkivaltaisen luonteensa takia. Ehti minutkin pahoinpidellä kolmesti pelkän alkuraskauden aikana.

Toisen lapseni isä on entinen luokkakaverini, joka auttoi minua vauvakuumeessani. Oltiin siis hyviä ystäviä oltu jo 15 vuotta.



t. 18

Synnytin juuri muutama viikko sitten. Mies muutti pois toisen

lapsemme alkuraskausaikana, odotti 12 viikolle asti ja sitten

vasta päätti ettei halua ollakaan isä.

No, yksin raskaana olo ei ole helppoa mutta siitäkin selviää,

varsinkin jos on hyvä tukiverkko takana.

Lapsen isä muutti mieltään loppuraskaudessa(n 35 vk), tunnusti

lapsen yms. Eronneita ollaan edelleen, enkä tuollaista miestä

ottaisi ikinä takaisin.

tai muualta? Mulla kävivät kerran viikossa yhdessä vaiheessa, n. 3 tuntia olivat.



Niin ja siis... minun lapseni avioliitossa siitetyt ja syntyneet. Mutta eivät aina puolisot asu samassa maassa jne. Ihmisillä niin erilaisia elämäntilanteita, että ei voi kukaan oikein mennä arvostelemaan tai mitään sanomaan. Live and let live?

Voimahali ja toivottavasti joku päivä kohdalle sattuu mukava mies!

On kyllä raukkamaista vaan päättää, et en haluukaan isäksi..hitto. Mutta semmonen saa mennäkin. Jaksamista!

joka avioliitossa...