Pitääkö adoptiovanhempien olla yli- ihmisiä?

Minusta on oikein hyvä, ettei jo kertaalleen vanhempiensa hylkäämää lasta anneta esim. tosi iäkkäille vanhemmille, joiden sairauden ja kuoleman riski on korkeampi kuin nuorien vanhempien.



ja nyt en siis ota kantaa mihinkään tiettyyn ikärajaan, vaan periaatteeseen, itsekin olen jo nelikymppinen.

Me ei voida adoptoida, kun mies on 46, vaikka mä oon roimasti nuorempi.

Monessa maassa periaatteena on se, ettei lapsen ja vanhemman ikäero saisi ylittää 40 tai 45 vuotta (maasta vähän riippuen). Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö esim. 48-vuotias voisi adoptoida, hän (tai he) vain saavat yli 3-vuotiaan lapsen.



Terveydessä tärkeintä on se, että kykenee huolehtimaan lapsesta. Mikäli tulevalla vanhemmalla on jokin pitkäaikaissairaus, siitä pyydetään erikoislääkäriltä lausunto, jossa lääkäri ottaa kantaa sairauden ennusteeseen ja myös vanhemman kykyyn huolehtia lapsesta juuri tietyn sairauden kannalta. Erikoislääkärinlausuntoa vaaditaan esim. diabeteksesta, reumasairauksista, mt-sairauksista ja sairastetuista syövistä.



Kuten joku edellinen vastaaja sanoikin, kaikella tällä pyritään minimoimaan ne mahdollisuudet, että adoptiolapsi joutuisi kokemaan lisää hylkäämisiä.



Kunhan ikä- ja terveyskriteerit täyttyvät niin tavalliset, tervejärkiset ihmiset saavat kyllä adoptioluvan. Ap:lle onnea adoptioprosessin alkuun!



T: Adoptiolasta odottava