Axan blogi
23. 5. 2006 kello 23:06
On päivän Lordin aika.
Kiitokset edellisten kirjoitusteni aktiivisille lukijoille ja kommentoijille. Palautteen määrä on ällistyttänyt minut, eikö meillä ollut elämää ennen Putaansuun mörkörockia?
Tänään on jo lööppeihin asti päässyt Lordin voiton nostama suuri eettinen ongelma: saako Lordi säilyttää salaisuutensa, onko lehdistöllä oikeus julkaista kuvia naamaritta kulkevista yhtyeen jäsenistä?
Mies Lordin takana, Tomi Putaansuu on esittänyt, ettei halua esiintyä missään yhteydessä omalla naamallaan. Se kuulemma söisi mielenkiinnon Lordin ympäriltä ja tuhoaisi Putaansuun elämäntyön. Hän onkin pyytänyt lehdistöä kunnoittamaan hänen valitsemaansa linjaa. Laajat fanijoukot ovat nousseet tukemaan Putaansuun oikeutta pysyä naamarinsa takana. Ihan vakavissa kirjoituksissa on pohdittu, voisivatko yhtyeen jäsenet mennä tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle frakeissa ja naamareissa.
Vaikka Lordin lateksinaamari ei ehkä ole keskeisimpiä ongelmia, jonka kautta tulisi pohtia lehdistön eettisiä kysymyksiä, voi asian sillekin akselille asettaa. Eikä homma ole mitenkään yksinselitteinen.
Tomi Putaansuu ja Lordi saattavat nimittäin vaurastua huomattavasti lähivuosina jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Keskeisin työkalu tässä on hallitusti käytetty julkisuus. Yksi tämän julkisen strategian kulmakiviä on omien kasvojen salassa pitäminen. Kysymys kuuluukin: onko Putaansuulla oikeus määritellä yksipuolisesti, kuinka vapaan lehdistön tulee kunnioittaa hänen merkittäviä taloudellisia voittoja tavoittelevaa medialinjaansa?
Kun kysymyksen asettaa näin, vastaus on itsestään selvä: vapaa lehdistö päättää itse oman linjansa ja toimintatapansa.
Toinen kysymys on se, miten pitkälle lehdistö voi ja saa mennä jahdatessaan kuvia Putaansuusta ja muista Lordin jäsenistä. Toki heitä suojelee normaali intimiteettisuoja, mutta pääsääntöisesti julkisuuden henkilön kuvaaminen julkisella paikalla on laillista, eikä siihen sisälly kovin kummoisia moraalisia ongelmia.
Putaansuun kannalta asian ongelmallisin puoli on se, että valitsemalla yksiselitteisen tiukan linjan hän saattaa tehdä elämästään todella vaikean ja joutua itse asettamaansa keinotekoiseen vankilaan, kultaiseen hirviöhäkkiin. Kiinnostus voi kasvaa niin suureksi, että oman naaman piilottelusta saattaa tulla arkielämää määrittelevä asia. Itse miettisin tarkkaan haluaisinko uhrata joka tapauksessa katoavan yksityisyyteni niin rajusti.
Suomalainen lehdistö ja muutamat julkkiksia jahtaavat kuvaajat ovat aika kilttiä väkeä verrattuna siihen mitä on odotettavissa jos Lordi nousee huipulle Saksassa tai ennenkaikkea Englannissa. Sieltä löytyy sekä lehtiä että free lance -kuvaajia, joiden tavat metsästää julkista riistaa ovat rajuja ja vastenmielisiä. Putaansuu joutuu varmasti vielä tilanteisiin, jossa hänen on pakko miettiä valintojaan tarkasti.
Voi myös miettiä, kestävätkö Putaansuun perustelut tarkemman pohdinnan. Katoaisiko kaikki jännitys Lordin ympäriltä, jos joku näkisi, että Mr. Lordi onkin siviilissä hieman pulska aikuinen mies eteläisestä Lapin läänistä? Mitä kauheaa silloin tapahtuisi? Havahtuisiko suuri yleisö ymmärtämään sen shokeeraavan totuuden, että Lordi ei olekaan totta, että naamarin alla onkin ihminen?
Ehkä tämä paljastus ei kuitenkaan tuhoaisi kaikkea. Kuinkahan moni Lordin levyjä jo ostanut on kuvitellut, että ihka oikeat monsterit ja zombithan ne siellä hard rockia mänkivät menemään?
Axa Sorjanen
Tosi hyvin sanottu tuosta oman taloudellisen edun tavoittelusta ja vapaan lehdistön vapaudesta määrätä omista toimintatavoistaan.
Euroviisut ovat kuitenkin vain todella huonon musiikin vuosittainen kavalkadi.
Ihmiset ovat unohtaneet pistää tämänkin asian mittakaavaan ja perspektiiviin.
Paparazzit ja muut kuvien jahtaajat ovat vastenmielinen ilmiö, sitä en kiistä. Mutta muuten ei kannattaisi yrittää lehdistöä kahlita.