Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ylikierroksilla?
28.04.2006 |
Teen 10-tuntista päivää melko raskasta ja jatkuvaa tarkkaavaisuutta vaativaa työtä. Työpäivän päätyttyä teen kaikki kotityöt, laitan ruuat alusta loppuun, hoidan 2 lasta, käyn lenkillä jne eli en pysähdy hetkeksikään. En osaa olla tekemättä mitään, vaan kaikki aika pitää käyttää hyödyksi. Nytkin imetän samalla. ;)
Mutta siis, tuntuu että käyn ylikierroksilla. Monesti tajuan olevani jotenkin ylipirteä. Hoidan tuosta vaan suit sait omat ja naapurin lapset samalla kun teen kotitöitä ja keittelen hellalla soppaa ja höpötän taukoamatta. Tunnin päästä en kuitenkaan välttämättä muista mitä olen tehnyt tai puhunut. Saatan myös puhua vähän mitä sattuu. Kerrankin oli tämmöinen tilanne ja vasta paljon myöhemmin tajusin, että olin ollut kovassa kuumeessakin kaiken lisäksi.
Minun on vaikea rauhoittua paikoilleni, mutta jos joskus pysähdyn, olen ihan koomassa enkä tahdo enää päästä ylös ollenkaan. Yöt nukun tunnin pätkissä ja herään aamuyöllä miettimään että jokohan sitä lähtisi tiskaamaan. Kahvia juon 2-3 pannullista päivässä ja toisinaan jään pohtimaan, että olenkohan mahtanut syödä mitään koko päivänä.
Pitäisiköhän ylipirteydestä huolestua? Muutkin ovat huomanneet, että teen ihan valtavan työmäärän päivän aikana. Tuntuu, että perusilmeeni on sellainen silmät omituisen suurella mollottava...
Kommentit (9)
Vierailija:
Itse sain pitkän touhotuskauden päätteeksi epilepsiakohtausta muistuttavan kouristelukohtauksen
Kyselee ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein raskaanakin 12 tuntisia työpäiviä ja kun vauva syntyi, seuras romahdus. Olin pätenyt liikaa työn kautta ja nyt saan miettiä, missä ja mikä meni pieleen..
Pari vuotta sitten jouduin pysähtymään, kun terveys alkoi reistailemaan. Paino tippui, ruoka ei maistunut, hiukset harvenivat puoleen entisestä...
Burn outista oli se hyöty, että nyt ne oireet tunnistaa: juuri tuo, ettei muista mitään edelllisistä tunneista, on minulla yksi selvä merkki siitä että täytyy hidastaa tahtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli olen koko elämäni ollut enemmän tai vähemmän hermoheikko stressaaja ja touhottaja, joka ei osaa olla paikoillaan, mutta tuota kohtausta edelsi parin viikon poikkeuksellisen stressaava jakso, joka sitten lopulta päättyi sairaalaan. Senkin jälkeen kesti hetken tajuta, mistä kaikki johtui: oikein ihmettelin, kun minua tutkinut päivystävä neurologi kysyi, olenko ollut stressaantunut. Vastasin että eeeeen...
Vierailija:
Eli olen koko elämäni ollut enemmän tai vähemmän hermoheikko stressaaja ja touhottaja, joka ei osaa olla paikoillaan, mutta tuota kohtausta edelsi parin viikon poikkeuksellisen stressaava jakso, joka sitten lopulta päättyi sairaalaan.
Joko en touhota siinä määrin kuin sinä tai sitten olemme muuten erilaiset, sillä tilanteeni ei ole koskaan mennyt noin pahaksi.
Yksi kumma juttu tuli vielä mieleeni: joka kerta kun vähän lomailen, tulen kovaan kuumeeseen. Ajattelisin, että se voisi liittyä tähän asiaan myös.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitten kun vähän hellität, tauti iskee. Kuumeen nouseminen lomalla kielii myös siitä, että kroppasi todella käy koko ajan ylikierroksilla. Yksilöitähän me kaikki olemme, eli toisilla keho/pää pettää aiemmin, toiset kestää enemmän, mutta kyllä tuo meno kuulostaa siltä, että jossain vaiheessa tulee stoppi.. olehan varovainen. :)
t. se sairaalaan joutunut touho
Alue: Aihe vapaa
ja kokemuksesta voin varoittaa, että ennemmin tai myöhemmin tulee stoppi, joko pettää fysiikka tai prakaa pää. Itse sain pitkän touhotuskauden päätteeksi epilepsiakohtausta muistuttavan kouristelukohtauksen ja jouduin ambulanssilla sairaalaan. Syyksi todettiin elimistön jatkuva stressitila. Pitkällä sairaslomalla olikin sitten hyvä pohtia syntyjä syviä..