Aikuinen lapsi vanhimmilla kylässä

Matkaa on sen verran että menemmepä sitten kotiini tai anoppilaan niin ilmoitellaan ainakin viikkoa ennen että oltais tulossa, ja yleensä ollaan sitten vähintään viikonloppu kyläilemässä.



Aika rentoa meininkiä on molemmissa paikoissa. Ruoat ostetaan itse kun mun vanhemmat ei syö oikein muuta kuin leipää, kalaa ja perunoita niin kaapit on aina tyhjät. Appivanhemmat on taas niin pihejä, että kaapit on täynnä viime vuosituhannella vanhoiksi menneitä ruokia...



Kotona saa siivota oikeastaan enemmän kuin täällä kämpillä, yleensäkin lähtiessämme siellä on puhtaampaa kuin ennen saapumistamme. Anoppilassa siivoan jälkemme ja vien esim. petivaatteet pesuun ym.

En oleta, että vanhempani ovat aina täysissä vaatteissa tai muuten " valmiina" ottamaan vieraita / jälkikasvua vastaan. Soitan aina ensin. Vähintään pimpotan ovikelloa ja odotan hetken. Tiedä vaikka sekstailisivat keittiön pöydällä, kun ryntään lasteni kanssa sisään. En todellakaan halua nähdä mitään sellaista, mutta en myöskään oleta, että he eivät enää seksiä harrastaisi.

joten menen kuin kylään. lapsuudenkotona olin enemmän kuin kotonani.



soitan ja ilmoitan/kysyn aina etukäteen koska menen käymään. jo sen takia että asuvat eri paikkakunnilla kuin minä, joten ei viitsi matkustaa useampaa tuntia turhaan :)



isäni luona olen täysin " kylässä" . en mene ominpäin jääkaapille, vaan syömme yleensä samaan aikaan kaikki. he kattavat pöydän tai valmistavat ruuan. autan pöydän korjaamisessa aterian jälkeen.



äitini luona olen myös " kylässä" , mutta eritavoin. vien ruokakassin mennessäni ja minä suunnittelen mitä syömme. valmistan meille kaikille ruuat, joskus äitini auttaa joskus ei. autan myös pöydän korjaamisessa. teemme mieheni kanssa äitini luona muutenkin paljon askareita, ja autamme mitä äitini sit kulloinkin keksii tarvivansa apua. " luppoaikaa" ei äitini luona kyläillessä juuri ole.

Toimii myös toisinpäin... Soitan siis, kun menen käymään, vaikka avaimet onkin omassa nipussa vielä. Myös vanhemmat soittavat, jos tulevat käymään. Mutta sitten sitä ollaankin, kuin omissa kodeissamme, kukin syö mitä ja milloin tahtoo -yleensä omat sotkut siivotaan, mutta ainakin äsköiseltä vierailulta näyttäisi jääneen kahvikupit mun tiskattaviks... :D

Kyllä uusioperheessä kipuillaan. Naisella pari kolmeakymppiä lähestyvää aikuista poikalasta. Ei ole koskaan kysytty mitään avopuolisolta vaikka talo puoliksi. Asiassa yli kävellään jatkuvasti ja vierailut viikosta kuuteen viikkoon. Ehkä äiti on jäänyt kotona vaille rakkautta kun hoitaa edelleen poikien asioita asunnosta läksyihin. Odotin että aikuistuisivat mutta turha on toivo. Mikään ei muutu ja ovat omine tapoineen ja äitin paapomisineen raskas taakka. Toisen elämän opit on yo tubesta ja tyttöystäviä ei ole näkynyt. Tietää olevinaan kaiken eikä osaa kuivaa edes kylpyhuoneen lattiaa ym. Autoistakin tietämys tasan nolla. Haatana että on raskasta vaikka nainen kymppi miinus tämä asia.

Huomioi etukäteen miehesi poikien saapumiset ja poista jääkaapista suurin osa leikkeleistä yms. Kyllähän heidän täytyy osata huomioida syömisensä niin, että katsovat, että muillekin riittää.  leivän päälle voi panna es. sulatejuustoa ja vihanneksia eikä leikkeleitä.