Mitä mieltä olet siitä, että äiti vie alle 3 vuotiaan päiväkotiin,

meille syntyy kohta toinen ja esikoinen on 2vuotias. Kyllä multa on kyselty et pistätkö tarhaan ni saisit olla rauhassa vauvan kanssa.. et joo.

sillä omaankin tuttavapiiriini kuuluu tällaisia ihmisiä. En koe asiakseni arvostella heidän ratkaisujaan. Meillä pian vajaa 2 v ja vauva kotona ja monet tuntuvat päinvastoin ihmettelevän tätä ratkaisua.

Silloin, kun esikoisemme oli päiväkodissa, oli hänen ryhmässään yksi lapsi, joka oli tosi piitkiä päiviä hoidossa ja äiti kotona pikkuveljen kanssa. Isoveli oli kuitenkin vasta joku 2,5v.

Sitten on äidillä aikaa hoitaa vauvaa ja jaksaa vielä illalla leikkiä isommankin kanssa. Päiväkodissa vanhempi lapsi saa leikkiä ikäistensä seurassa. Itse hoidin äitiyslomalla 1.5v esikoisen myös kotona, mutta täytyy myöntää, että rankkaa oli...

vauvaa kotiin ja vievät muut lapset hoitoon. Yleensähän pienen vauvan äiti on väsynyt jatkuvista yöheräämisistä (riippuu tietenkin vauvasta miten usein herää) ja neuvolassa ja oikeastaan kaikkialla hoetaan, että äidin pitää muistaa sitten levätä ja imetyskin sujuu paremmin kun äiti saa levätä ja pitää nukkua kun vauva nukkuu. Itse olinkin lapseni vauva-aikana todella väsynyt.



Muuttuuko äiti sitten useamman lapsen myötä joksikin koneeksi, joka ei tarvitse lepoa öin eikä päivin? Jaksaako sitä yöt hoidella vauvaa ja päivisin sitten lisäksi taapero-/leikki-ikäistä kunnialla? Eihän kaikki alle 3-vuotiaat nuku enää päiväunia, ainakaan kovin pitkiä ja että ne pienet unet sitten sattuvat osumaan yhtäaikaa vauvan kanssa lienee jo ihme.



Äidin jaksamista kuulutetaan esikoisen kohdalla ja jos lapsia on useampia, niin kai äidin jaksaminen on vähintään yhtä tärkeää.

että vieko sen esikoisen vaikka kolme kertaa viikossa neljäksi tunniksi päiväkotiin vai viisi kertaa viikossa kahdeksaksi tunniksi!!

Mistä sinä teidät montako lasta ja miten hoidettuna kullakin tämän ketjun kommentoijalla on?

Ystäväni jonotti yli vuoden, että sai lapsensa (4) samaan paikkaan hoitoon! Joka aamu kun kuskaa neljää alle 6 vuotiasta aamu kuudelta hoitoon ja vielä kaikki ERI paikkaan SEN TAKIA KUN HOITOPAIKKOJA EI OLE, niin varmasti alkaa hillitymmälläkin persoonalla nyppimään...

Hoitopaikkojen määrä pidetään aina minimissä tarpeeseen nähden, koska tyhjät paikat ovat kalliita. jos hoidossa olevien lasten lukumäärä vähenee, suljetaan päiväkoteja.

On niin helppo tuomita muita ja usein hyvätkään perusteet eivät välttämättä näy ulospäin.



Itse en ole noin tehnyt, harkitsin kyllä, mutta en sitten pystynyt myöntämään epäonnistumistani siitä, minkälainen äiti halusin olla. Parempi olisi ollut, jos olisin viennyt. Vauvalla oli koliikki ja minä ensin väsyin ja sitten masennuin pahasti, esikoinen jäi todella ikävään asemaan aivan liian pitkäksi aikaa. Olisin ehkä jaksanut paremmin, jos esikoinen olisi ollut hoidossa.

Heillehän suositellaan jopa et lapset viedään hoitoon vaik itse on kotona kun pää ei kestä.

missä itselle sopivan lapsimäärän raja menee? Eikös se selviä vasta sitten, kun raja on ylitetty ja silloin on myöhäistä katua.

Esimerkiksi juuri synnytyksenjälkeinen masennus voi iskeä aivan yllättäen oli kyse sitten ensimmäisestä tai viidennestä lapsesta. Ja voihan sitä aina joutua vaikka onnettomuuteen ja loukkaantua. Ei täällä kellään ole kristallipalloa, josta voi katsoa, mikä elämäntilanne on vuoden kuluttua.

Parempi että tällainen äiti saa vanhemmalle lapselleen/vanhemmille lapsilleen hoitoa, jotta itse jaksaa. Isäkin kun voi olla töissä. Vai toivotaanko täällä romahtavia äitejä, jotka tekevät epätoivoisia tekoja?

Siis joku nyt väittää, että meidän kakkosta ei pitäisi olla ollenkaan olemassa, koska esikoinen oli 2-3 -vuotiaana hoidossa kolme päivää viikossa. Kakkosen koko elämä on siis väärin eikä sitä pitäisi ollenkaan olla, jotta esikoisen elämässä ei olisi ollut tuollaista vuoden jaksoa?



Jos kakkosta ei olisi, esikoinen olisi ollut hoidossa 5 päivää viikossa täyspäiväisesti koko tuon ajan, minähän olisin ollut töissä. Olisiko se sitten ollut parempi? Ei esikoisen elämä mitenkään välttämättä olisi kokonaisuutena onnelllisempi, jos hän olisi ainoa lapsi.



Näissä jutuissa on kyse kuukausista esikoisen elämää, toisaalta kokonaisesta uudesta ihmisestä, hänen lapsuudestaan JA aikuisuudestaan, tulevasta perheestään, lapsistaan, lapsenlapsistaan... Ei tuossa ole järjen häivää, ei mitään yhteismitallista.



Hävetkää.

Täällä nimittäin on sellainen peli näissä pk-jutuissa, että jos toinen vanhempi on kotona, niin lapsi ei saa hoitopaikkaa! Et lähetä se äiti tänne!

miksi tekee kaksi lasta niin peräjälkeen, jos ei halua hoitaa molempia yhtaikaa. Ei kaksivuotias vielä niin iso ole että pitäis vauva tehdä korvaajaksi. Kaksivuotiaalle päivis on vielä rankkaa työtä, ja vanhemmillekin lapsille.

on niin tosi täyttä. Ja nyt sitten näin, että juuri tuon ryhmän lapset olivat paikalla juhlissa sankoin joukoin äiti, isä ja vauva yleisönä. Mielestäni ainakin pitäisi olla niin, että ensin " oikeasti hoitoa tarvitsevat" sijoiteltaisiin ja jos jäisi tilaa, jämäpaikoille sitten turhaan hoidossa olevat. Ja ihan hyvin voisi olla sääntönä, että saa vain esim. aamupäivisin hoidattaa turhaan, kokopäiväpaikat varattakoon niitä oikeasti tarvitseville.



Itselläni on kaksi lasta pienellä ikäerolla, ja nimenomaan itse punnitsimme ennen kuopuksen hankkimista, miten jaksamme vai jaksammeko jne. Eli kyllähän ennen toisen lapsen hankintaa pitää muistaa, ettei se elämä ole samanlaista kuopuksen kuin esikoisen kanssa. Elämästä pitää ottaa itse vastuuta eikä sysätä sitä yhteiskunnalle.

Jos vie niin vie. Saatan tosin miettiä mielessäni mikä kotona on pielessä, jos äidin mielestä päiväkoti on parempi paikka kuin oman äidin hoiva.

.