3,7 v poika saanut ekan " vihamiehensä"

Ja yritän korostaa pojalle sitä ettei ole hänen syynsä, että hän on tosi kiva poika. Ja tosiaan poikani ei tunnu välittävän yhtään " haukuista" . Sanoo vaan napakasti takasin " en ole" tai vastaavaa.

Olen huomannut tuon ilmiön pihan lapsissa, usein pojissa. Kun pihaan muuttaa uusia lapsia, ollaan vähän varuillaan ja ei ikäänkuin hyväksytä tulijaa. Meilläpäin se on haihtunut kyllä ajan kuluessa ja he jopa leikkivät kunnolla yhdessä hetken päästä. Mutta seurata minusta silti kannattaa, sillä kuisaamistahan ei hyväksytä.

Meillä on turvallinen piha missä lapset voivat olla ulkona vapaasti. Tänään menin tarkoituksella pihalle mukaan istuskelemaan, ettei 5 vuotias pysty " kiusaamaan" . Täytyy nyt aina koittaa mennä ulos itsekkin kun 5 vuotias pihalla. Ilman muuta jos tilanne pahenee puhun 5 vuotiaan vanhempien kanssa. Vanhemmat ovat sitä mieltä että kaikkien leluilla saa pihalla leikkiä ja ketään ei syrjitä. Meillä siis toimii pihan vanhempien välillä suhteet hyvin.



Toisaalta olen juuri miettinyt, että tässä omalle pojalleni oiva kokemus elämästä, että ihmiset ovat erilaisia jne. Olen miettinyt et niin kauan kuin poikaani ei " kiusaaminen" haittaa annan asian olla näin. Näinhän sitä oppii kestämään pieniä pettymyksiä jne.



Toivon että poika näin vahvistuu ihmisenä, mutta jospa se nakertaakin itsetuntuoa... Nämä ovat niin hankalia asioita, kun ei aina tiedä mikä on lapselle parasta.

ja et sekaannu leikkiin mitenkään. Hän oppii puollustamaan itseänsä vain kokemuksen kautta. Et sinä pysty häntä puolustamaan koulussakaan

Sitähän minä tässä juuri olen miettinytkin.



Sain tuossa viisaan neuvon ystävältäni et jos 5 vuotias tuo pihalle leluja, niillä on kaikkien saatava leikkiä eli ei voi kieltää vain poikaani leikkimästä niillä. Niin sanottava et omalle pihalle leikkimään jos leluihin ei saa koskea. Muuten meidän pihoilla on yhteiset lelut, kaikkien käytössä.



Tiedän kyllä että lapsen opittava pitämään puolensa ja minun mielestäni poikani hyvin osaakin. En vaan ole ihan varma mikä on se ikä, et on pärjättävä yksin näissä tilanteissa. 3,7v on kuitenkin aika vähän

Eihän tässä nyt leikistä ollut kyse. Tämä 5 vuotias ja poikani eivät ole koskaan leikkineet yhdessä.

Vierailija:

Sain tuossa viisaan neuvon ystävältäni et jos 5 vuotias tuo pihalle leluja, niillä on kaikkien saatava leikkiä eli ei voi kieltää vain poikaani leikkimästä niillä.

Kyllä jokaisen omat lelut on jokaisen OMIA leluja, ovat ne sitten, missä paikassa hyvänsä.

Niihinkin on ikävä kyllä pakko tottua. Ja hienostihan poikasi tuntuu suhtautuvan, Ap! Ymmärrän kyllä ihan kokemuksesta että itsellä, äidillä, tulee enemmän paha mieli kuin lapsella.



Meidän poika oli jokseenkin saman ikäinen kun se eka " vihamies" löytyi. Ja vihamies se on edelleen. Vanhemmat on ihan ok, mukaviakin, mutta päiväkotihenkilökunnan ohella aika haluttomia puuttumaan asiaan niin kauan kun kyse on vain sanallisesta kiusaamisesta ja härnäämisestä.

Meidän pihalla lelut ovat yhteisiä, kaikki saavat kokeilla toisen pihalle tuomia leluja. Tämä on sitä solidaarisuuden opettamista ja itsekkyydestä pois oppimista. Minusta hyvä ratkaisu.



Omalla pihallaan sit voi leikkiä niillä leluilla mitä ei halua muiden koskevan. Meillä siis yhteinen leikkialue sekä jokaisella oma piha tai perveke.



Itselläni ei ole erityisen paha mieli tästä asiasta, näen että poika pärjää hyvin, mutta miettinyt sitä kuinka laajaksi tämä kiusaaminen voi muuttua jos sitä ei saada loppumaan.



En ole ollenkaan semmoine ylihuolehtiva ja -suojeleva äiti, vaan yritän juuri kasvattaa lasta niin että pärjää elämässä.

Vihamies ehkä on väärä sana. Ajatteleppa aikuisen kannalta asiaa ja asetut lapsen asemaan. Lähiöön tulee uusia ihmisiä ja he tutustuvat sinuun ottamalla sinulle kuuluvia tavaroita käyttöönsä. He katsovat että sinun tavarat kuuluvat yhtä paljon heille kuin sinullekkin. No sinä olet tietysti aikuinen ja sehän ei ole sopivaa ja sanot kohteliiasti että se ei käy.

5-vuotias tuntee uhkaa, kun uusi lapsi ilmestyy leikkeihin, me aikuiset tunnemme samoin tilanteissa jotka ovat uusia ja uusi ihminen astuu reviirille.

Juuri siksi ettei kyse ole niin vakavasta asiasta. En nyt keksinyt muutakaan sanaa kuvaamaan tilannetta

Ymmärrän jos 5-vuotiaan vanhemmat noin sanois mutta säkö sanoisit että meet omaan pihaan jos meidän pekka ei saa leikkiä sun leluilla?

Entäs jos pojalla omat kivat leikit ja sun poika rupee jotain lelua siitä narisemaan?

Vastaavasti kiinostaako 5v sun 3v lelut?

Meidän pihalla todellakin kaikki saa kokeilla kaikkien leluja. Ei se tarkoita että omitaan toisen lelu mutta hetken saa katsella ja koittaa, sitten lelu palautetaan jos toinen sillä juuri haluaa leikkiä. Tai sitten odotetaan vuoroa et saa kokeilla kun toinen on eka leikkinyt. Kauheen itsekkäältä kuulostaa monet vastaukset.



Tässä tapauksessa ei ole kyse pelkästään leluista, on ollut muutakin nälvimistä. Tämä nyt oli vaan yksi esimerkki. Poikani siis ei edes ollut menossa tänään tuon pojan leluilla leikkimään vaan tuo 5 vuotias poika huuteli meidän pihalle jo valmiiksi et sä et sit näihin autoihin koske.



Omasta mielestäni tässä on kuitenkin takana jotain syrjintää 5 vuotiaan taholta. Antaa siis kaikkien muiden pihan lapsien tulla mukaan mutta ei poikani.



Ei tämä nyt ole mikään suuri ongelma. Mietin vaan juuri sitä puolta, miten tämä tilanne kehittyisi poikani henkisen kasvun eduksi.

ja jos ei jollain saa leikkiä niin sitten voi viedä omalle pihalle ne lelut. Yksi itsekäs äiti tuolla on, jonka mielestä heidän leluilla ei saa leikkiä mutta heidän lapsi saa käyttää muiden yhteisessä käytössä olevia!

kumpi? Nälviminen/syrjiminen vai yhteiset lelut?