Ei se aina ole kasvatuksesta kiinni! 2.8-vuotiaani on vahvatahtoinen veijari. Saan kieltaa hanta esim. koskemasta johonkin esineeseen parikymmenta kertaa yha kovenevalla aanella,
ilman tulosta. Joudun temppuilemaan hänen kanssaan ruokapöydässä milloin missäkin roolissa, jotta ruokaa menisi edes vähän alas. Hän jaksaa paastota päiväkausia. Päiväuniaikaan meillä hissutellaan hiljakseen, jotta lapsi nukkuisi edes hetken, sillä hän herää pieneenkin risahdukseen. Pihasta napero yrittää karata aina, kun käännän selkäni. Jne. jne. Tämä on toinen lapseni, ihan oma persoonansa. Minua on valistettu, että lapsi tottuu nukkumaan melussa, hän ei koske eikä karkaa, jos häntä osataan kieltää, eikä lapsi saa ruokapöydässä pompottaa vanhempiaan. Syö kuulemma sitten seuraavalla kerralla. Vaan kun ei syö. Lapsia on erilaisia, kasvatuksesta huolimatta. Pieni muistutus: rauhallinen ja korrektin oloinenkaan pikkulapsi ei ole vanhempiensa kasvatuksen tulos vaan oma erilainen persoonansa. Ohjailla ja opettaa voimme, mutta persoonaan emme voi vaikuttaa!
Kommentit (4)
Ihan varmaan on syömättä, kun on niin hauska pompottaa äitiä. Ja syömättömyydellä saa oikein erikoishuomiota.
Ensin oli siis ongelma ja siihen keksittiin keino, ei niin päin, että menettelyllämme olisimme itse luoneet ongelman. Usko pois, lapsia on erilaisia, meidänkin perheessä. -ap
Vain " helppojen" lasten äidit voivat väittää toista.
En tiedä miten kohta hermot kestää tätä touhua hänen kanssa. Syö kyllä suht hyvin mutta houkuttelua koko ajan. Onneksi nukkuu hyvin, se onkin ainoa plussa mutta on tää yhtä tahtojen taistoa koko ajan.
Jos on vieraita hän haluaa kaiken huomion. Koskaan ei saa rauhassa jutustella lapsettomien vieraiden kanssa ilman että joutuu huutamaan hänelle. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tuntuu että pinna palaa ihan kohta.
Tosiaan, 2 aikaisempaa lasta eivät olleet tämmöisiä lainkaan.