Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen ihan maassa kun emme varmaan koskaan saa omistusasuntoa
27.05.2006 |
hankittua, ainoastaan jos lottovoitto pamahtas. Ollaan jo pian nelikymppisiä ja työtilanteet huonoja, miehellä määräaikaistyö, minulla ei sitäkään ja perintöjä ei saada niin paljoa et auttais asunnon hankinnassa. Kurjaa on, varsinkin kun kaikki tutut rakentaa tai ainakin suunnitelee sitä. Meillä 2 lasta ja harmittaa niidenkin puolesta. vanhempani kun sanoivat et omistusasunto pitäs olla jo lapsiakin ajatellen.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Minä olen myös omaa asuntoa (taloa) haaveillut monta vuotta, mutta niin se on meilläkin että jos ei yhtäkkiä pamahda lottovoitto tai saa niin hyväpalkkaista hommaa että uskaltaisi talon ostaa, niin haaveeksi se jääkin. Olen asian kanssa kuitenkin suht sujut, enkä sitä enää murehdi. Nyt asutaan vuokralla rivarissa, ja näinkin on hyvä. Joskus tehtiin ihan laskelmat olisiko meillä ylipäätään varaa omistusasuntoon, niin todettiin aivan selvästi että ei ole. Kaikki tulot ja menot kun näkee numeroina paperilla, niin eihän siinä mitään epäselvää ole. Myös meidän kaikilla lapsiperhetutuilla on omistusasunto, ja asumme alueella jossa on enimmäkseen omistusasuntoja, mutta elämä on, ja tämä on meidän elämä!
Mitä tulee siihen että lasten kannaltakin pitäisi omistusasunto olla, on se ihan huuhaata jos mietit sitä tarkemmin. Lapsista pystyy kasvattamaan mahtavia kansalaisia riippumatta siitä asuuko omassa vai vuokralla, sehän on ihan kotikasvatuksesta kiinni, seinät kun ei lasta kasvata!