Lue keskustelun säännöt.
Miki te kotiäidit ajatte naisia hellan ja nyrkin väliin?
27.04.2006 |
Kunnioitan kyllä ratkaisua hoitaa lapset kotona, ja olen sitä mieltä, että joakisella pitäisi olla todellinen mahdollisuus valita kotihoidon tai työssäkäynnin väliltä. Mutta kun olen seurannut tätä palstaa sekä esim. kotiäidit-sivuja, niin käy ilmi, että monet kotiäidit oikein toitottavat perinteisiä perhearvoja ja että naisen paikka on kotona ja tärkein tehtävä on äitiys. Samalla luodaan tietoisesti syyllistävää ilmapiiriä työssäkäyville äideille.
Isää ei hyväksytä ollenkaan hoitamaan lasta ikään kuin se olisi lapselle jotenkin haitallista. Samalla ikävöidään vanohja hyviä aikoja, jolloin isä kävi työssä ja äiti hoiti kotia. Eikö pitäisi korostaa myös isän asemaa lastenhoitajana ja -kasvattajana sekä äidin mahdollisuuksia tehdä työtään tai opiskella? Juu juu, lapsen parhaallahan te kaikkea perustelette, mutta pitääkö se tehdä naisten kohentuneen aseman kustannuksella?
Nainen ei edelleenkään ole tasa-arvoinen Suomessakaan. Tasa-arvoa ei edistä kampanjointi sillä asialla, että naisen tärkein tehtävä on olla äiti. Varmasti se on tärkein, mutta samaan aikaan nainen voi tehdä myös muita tärkeitä asioita.
Kommentit (38)
Tosiasiassa isä oli onnesta soikeana hoitamassa lastaan kaikin tavoin.
Sen sijaan sain kotiäitinä kuulla jatkuvasti " koska menet töihin? Etkö jo mene töihin? Kuinka sä jaksat olla kotona? Voi voi, mahdat tulla hulluksi kotona" Teki mieli ripustaa kyltti selkään: OLEN KOTIÄTI JA PIDÄN SIITÄ. ANTEEKSI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiesittekö, että 40:llä prosentilla äitiys- tai hoitovapaalla olevista naisista ei ole työpaikkaa jonne palata? Olen kotiäiti osittain olosuhteiden pakosta, minulla ei ole vakituista työpaikkaa ja työn hakeminenkin on vaikeaa nyt kun lapset ovat niin pieniä että vievät kaiken energian (olen akateeminen ja ollut projektitöissä).
Lasten saantiin asti olimme kotitöissä hyvin tasa-arvoisia, mutta nyt jotenkin automaattisesti kotityöt luisuvat minulle. Toki mieskin hoitaa lapsia yms. mutta suuremmat askareet jäävät minulle ja todella inhoan sitä. Olen välillä hyvin väsynyt kotona olemiseen, se ei rutiineineen todellakaan tyydytä minua, vaikka lapsia yli kaiken rakastankin. Toisaalta on ihanaa olla lasten kanssa ja puistoilu, kerhot ym. puuhastelu on kivaa. Joskus kuitenkin toivoisin että mulla olisi jokin vaihtoehto, että olisin voinut todella itse valita kotiäitiyden tai työn.
Myös taloudellisessa mielessä on turvaton olo. Mulle ei kerry eläkettä eikä työtuloja, jos meille sattuisi tulemaan ero jäisin aivan tyhjän päälle.
Jos haluat töitä, ei auta muuta kuin ruveta töitä hakemaan. Ei miehiäkään kotoa haeta. Ja varmasti lapset vievät voimat, mutta niin vievät isiltäkin, eikä heillä ole vaihtoehtona jäädä pohdiskelemaan, että jäisikös tässä kotiin vai mitä tekisi, vaan niitä töitä on vaan HAETTAVA ja TEHTÄVÄ.
Ja kyllä, hoitoalan palkat ja arvostus on niin ala-arvoista, että en mene sinne itseäni uupuneeksi raatamaan.
-koulutus 6v ja sillä palkka 1500e/kk
Palkka on naurettava pikkusumma, jolla ei elä ja josta ei jää mitään säästöön. Kuitenkin mun sairaan lapsen hoidattaminen yhteiskunnalla maksaisi tuplasti sen mitä saan kuukaudessa palkkaa, mutta yhden hoitopäivän aikana... En halua laittaa lasta laitokseen, eikä sellaista laitosta edes ole missä mun lasta voitaisiin hoitaa. Ainoa sopiva hoitopaikka olisi sairaalan lastenosasto, tai sitten kotiin tuleva sairaanhoitaja tai muuten hyvin perehdytetty ihminen.
Lapsen toistuvien sairaalajaksojen ja kontrollikäyntien takia mä olisin joka tapauksessa silloinkin työstä poissa noin keskimäärin kaksi viikkoa kuukaudesta joten hoitajan saaminen kotiin olisi sinällään mun työssäkäynnin vuoksi oikeastaan hyödytöntäkin.
Ja ei, en ole nyrkin ja hellan välissä, meillä kun ei nyrkit heilu :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menee ja se on tasa-arvokysymys. Avonaisia paikkoja, joita hakisin, ei yksinkertaisesti ole, vaan työpaikka pitää luoda itse. Enpä oikein lastenhoidolta kykene uusien uusien projektien pystyttämiseen...
No, enpä arvannutkaan että täällä hengenheimolaisia olisi : (
Vierailija:
Ja kyllä, hoitoalan palkat ja arvostus on niin ala-arvoista, että en mene sinne itseäni uupuneeksi raatamaan.
-koulutus 6v ja sillä palkka 1500e/kk
Tiesit tämän jo varmaan hakeutuessasi opiskelemaan alaa? Olet siis aina alitajuisesti ajatellut, että sinulla ei ole velvollisuutta osallistua perheenne elättämiseen.
Mitä jos miehesi ilmoittaisi, että hänellä on niin paska palkka ja työ että on mielummin kotona, mieti sinä miten laskut maksetaan. Tietysti haukkuisit hänet patalaiskaksi luuseriksi ja kehottaisit hakemaan parempaa työtä jos ei vanha kelpaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitten menen töihin. Ja niin, miehen tulojen takia myös kaikki hoitomaksut on katossa + minä joudun kantamaan vastuun sairaspäivinä + lasten viemisistä ja hakemisista.
Joten pidä pääsi kiinni! koko perheen ratkaisu tämä on. Itselläsi varmaan on osallistuvampi mies, minun ei työltään oikein kotona ehdi olemaan saati sitten täällä paljoa auttamaan!
-se hoitoalan ihminen joka vihaa mustavalkoihmisiä!
Olen jo useissa kotiäiti-uraäiti-ketjuissa esittänyt ihan vilpittömän kysymyksen kotiäitiyden puolesta liputtaville: entäs se isä, onko sillä oikeutta lapsiin ja lapsilla oikeutta isään, onko se itsekäs valitessaan työelämän, miten kehtaatte moralisoida uraäitejä jos omassa perheessänne on uraisä jne.
En ole vielä kertaakaan saanut vastausta näihin kysymyksiin. Äiti siksi kun äiti on aina äiti ja iskällä on parempi palkka ja eihän niillä isillä ole hoitoviettiä ja kun se nyt vaan on niin - jotain tällaista arvelisin näitten ajattelevan.
Monille tuntuu olevan utopiaa vielä vuonna 2006 että lapsella on kaksi tasa-arvoista vanhempaa jotka kykenevät (ainakin imetysajan jälkeen) lapsenhoitoon ihan samalla lailla, jos molemmille annetaan siihen mahdollisuus. Ja kun fanattisimmat kotiäidit moralisoivat toisia ratkaisuja sillä, että JOKAISELLA ON MAHDOLLISUUS HOITAA LAPSENSA KOTONA jos vaan haluaa ja taloudellisiin syihin vetoaminen on vaan tekosyy, niin eikös jumalauta se sama mahdollisuus ole sitten isällä, vaikka sillä onkin parempi palkka? Tekosyy, sanon minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jomman kumman on otettava vastuu lapsista ja kodista. (voi olla myös töissä jos jaksaa ja pystyy tietysti, itse aion jaksaa vasta kun kotihoidontuki loppuu).
-se hoitoalan ihminen
Haukutaan " uraäidit" ja äidit jotka vievät alle 3-vuotiaansa hoitoon, ja oikeastaan nekin äidit jotka vievät yli 3-vuotiaat hoitoon.
Todellakin jokainen äiti saa hoitaa lapsensa kotona jos haluaa vaikka kouluikäiseksi, mutta se ei saa olla normi. Kun naiset jäävät kotiin miehet tekevät entistä pidempää päivää, sukupuoliroolit ovat joissakin perheissä kuin sota-aikoina. Tunnen pari juuri vauvan saanutta perhettä jossa mies tekee kahta työtä, käy kotona nukkumassa pari tuntia ja lähtee taas. Tääkö on sitten jokin ihanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos suomalainen nainen tekee tilastojen mukaan alle 2 lasta, niin ei se kotona oleminen kovin montaa vuotta elämästä vie.
Itse olen ollut kotona kohta 3 vuotta, enkä koe jääneeni työelämästä mistään paitsi, enkä näe, että oma asemani olisi hellan ja nyrkin välissä.
Meidän perheessä on päätetty, että lapset hoidetaan kotona 3-vuotiaaksi asti, sen jälkeen menen takaisin työelämään, jossa ehdin olla kenties yli 40 vuotta vielä.
Ja kyllä, olemme keskustelleet myös siitä vaihtoehdosta, että mies jäisi kotiin. Kaksi painavinta syytä miksi näin ei tapahdu, ovat seuraavat: miehellä on useita satoja euroja parempi palkka kuin minulla (älkää lässyttäkö, että sillä ei ole oikeasti väliä jos halua löytyy, sillä sillä on väliä) ja toisekseen mies ei halua.
Se, että minä olen jäänyt kotiin, on meidän perheen YHTEINEN päätös.
Miksi pitää vetää mattoa alta toisilta naisilta, jotka ovat tehneet erilaisen elämänratkaisun? Miksi pitää taantua miehen palvelijaksi ja siivoojaksi? Miksi mies niin harvoin haluaa jäädä kotiin? Tämä on toki yleistys, mutta on siinä perääkin.
Luulisin, että näihin kysymyksiin ap kaipasi vastausta. Ei tässä ketjussa tarvitse kenekään puolustella kotiäitiyttään vaan perustella se, miksi nämä koti- ja lapsenhoitoasetelmat ovat niin konservatiivisia ja miksi monet naiset näkevät tämän konservatiivisuuden ainoana oikeana tapana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäs miehen rooli on jos hän jää kotiin?
Yksikään nainen tai mies ei ajattele, että hän on kotona palvelemassa naista, vaikka hän hoitaisi kaikki kotityöt ja laittaisi ruuan valmiiksi kun nainen tulee kotiin.
Päinvastoin, häntä kehutaan ja rohkaistaan, jopa mediassa hänestä tehdään sankari, Vauva-lehdet ja Kaksplussat kirjoittavat kilpaa juttuja näistä arjen sankareista.
Ihan kuin kaikki naiset jäisivät kotiin pakon sanelemana. Aika moni jää, vaikka olisi vakituinen hyvä työpaikka ja mieleinen työ. Näin olen tehnyt minäkin.
Tämähän se vasta on epätasa-arvoa, kun kotiin jäävä nainen on luuseri, mutta mies on sankari.
tyttäretkin tulisi kasvattaa ennen kaikkea äidin tehtävään ja ajatukseen, että äitiys on heidän elämässään tärkeintä.
Onko tämä teistä järkevä mielipide? Ajatteletteko tosiaan noin?
Käsittääkseni täällä ei ole kukaan tuollaista tunnustanut, vaan yleensä kyse on muutaman vuoden kotiäitiydestä, ei koko loppuelämästä.
Vierailija:
tyttäretkin tulisi kasvattaa ennen kaikkea äidin tehtävään ja ajatukseen, että äitiys on heidän elämässään tärkeintä.Onko tämä teistä järkevä mielipide? Ajatteletteko tosiaan noin?
ja silti syytät toisia naisia siitä, että ne eivät jää kotiin, koska se on muka rahallisesti mahdotonta, niin tiedätkös mikä olet? Tekopyhä toljake.
Tämä siis sinulle, joka asiaan vetosit tässä aiemmin.
Ja mitä se uraan keskittyminen oikein tarkoittaa, 20? Meillä käydään tällä hetkellä molemmat töissä, mutta mielestäni emme ole kumpikaan " keskittyneet uraan" vaan perhe on ihan ehdoton ykkösasia ja työ tulee kaukana kakkosena. Sanoisit vaan suoraan, ettei samaan perheeseen mahdu kahta työssä käyvää henkilöä ja sen kotiin jäävän kuuluu mielestäsi olla nainen.
niin kuule ei tälläisessä perheessä mielellään viedä pieniä lapsia hoitoon kodin ulkopuolelle (ei ole sukulaisapua) ja palkat ei ole niin hyviä, että sitä apua tulisi ostettua. Ja ennekaikkea me haluamme, että toinen on kotona ja koska mieheni tienaa yli tupöat mitä minä niin se nyt vaan on aika itsestäänselvää, että mies on meillä töissä ja minä kotona.
Minä en ole ketään tuominnut. Oma mielipiteeni on, että 2 uraihmistä tai pitkän päivän vanhmepaa ei sovi saman lapsikaton alle.
-20
Kun saatiin esikoinen, oli " itsestään selvää" että jään kotiin hoitamaan lasta äitiyslomankin jälkeen. Varsinkin kun oli vaikeuksia saada lasta aikaiseksi.
Ympäristön syyllistäminen lapsen hoidon suhteen kyllä yllätti. Jos missä liikuin yksin, vaikka kaupassa, niin AINA oli joku kyselemässä, että miksi olen yksin liikkeellä ja missäs lapsi on?! Eikä se lapsi ollut sen kummemmassa paikassa, kuin kotona isänsä kanssa. Samaa kyseli aina niin vieraat kuin sukulaisetkin, omaa äitiä ja anoppia myöten.
Ja suuri ihmetys oli, kun " vaadin" isän vapaa-aikaa siihen, että hoitaa omaa lasta. Kukaan ei tietysti ottanut kuuleviin korviin sellaista asiaa, että lapsen isä itse halusi myös viettää aikaa kahdenkin lapsen kanssa. Samalla tavalla kuin itsekin aina päivät olin.
Nyt lapsi on kohta 3-v. Ja edelleenkin ulkopuoliset ihmiset kyseenalaistavat minun yksin liikkumiseni. Lapsi pitäisi olla joka paikassa matkassa. Vaan näin meillä toimitaan ja hyvin menee. :)