Miki te kotiäidit ajatte naisia hellan ja nyrkin väliin?

niin on kyllä tehty väärä uranvalinta. Taitaa tuntipalkka jäädä melkoisen pieneksi!

Vierailija:

niin kuule ei tälläisessä perheessä mielellään viedä pieniä lapsia hoitoon kodin ulkopuolelle (ei ole sukulaisapua) ja palkat ei ole niin hyviä, että sitä apua tulisi ostettua. Ja ennekaikkea me haluamme, että toinen on kotona ja koska mieheni tienaa yli tupöat mitä minä niin se nyt vaan on aika itsestäänselvää, että mies on meillä töissä ja minä kotona.

Minä en ole ketään tuominnut. Oma mielipiteeni on, että 2 uraihmistä tai pitkän päivän vanhmepaa ei sovi saman lapsikaton alle.

-20

kotiin, kunhan voi itse olla työssä? En minä nyt sentään niin paljon työstäni tykkää : ) Järki käteen kuitenkin!

Tuttu mummo tai pappa nyt kuitenkin on eri asia.

Eli meillä minä olen kotona niin kauna kun nuorin on 3 ja sillä sipuli ; )

Ainakaan minä en ole koskaan korostanut äidin ainutkertaisuutta ja ehdotonta roolia - miten voisinkaan, kun oma mies on ollut liki vuoden hoitovapaalla ja minä töissä.



Mutta kaipa se niin on, että kotihoitokeskustelussa tuppaavat mustavalkoiset yksinkertaistukset korostumaan. Varhain töihin palaavat leimataan kylmiksi ja ahneiksi uraohjuksiksi ja kotiin jäävät kouluttamattomiksi, perinteisiksi ja luusereiksi (mihin apkin osaltaan sortuu)



Kun oikeasti liki jokainen suomalaisnainen on jonkin aikaa kotiäitinä, alle vuoden vanhoista vain pari prosenttia on kunnallisessa hoidossa. Eli valtaosalla on omakohtaista kokemusta - eikä meitä voi runnoa yhteen ja ainoaan kategoriaan.

Eniten minua ärsyttää kun vähätteleviä kommentteja esittää nainen. Tai sanoataa rehellisesti: oli kyseessä sitten intomielinen kotiäiti tai intomielinen uraäiti, joka nostaa häntäänsä haukkumalla vastapuolta, se saa minut raivoihini.



Minusta tasa-arvo on sitä, että sekä naisella että miehellä on yhtäläiset mahdollisuudet valintoihin. Se taas tarkoittaa sitä, että perinteisesti naisten tai miesten alueiksi muotoutuneet yhteiskunnan osa-alueet nauttivat yhtäläistä arvostusta. Tällä hetkellä miesten julkinen työelämä on paljon arvostetumpi. Kotityötä pidetään toisarvoisena. sen yhteiskonnallista merkitystä ei ymmärretä. Näkyy juuri omaishoitajien kohtelussa, kotiäidin sosiaalturvassa jne jne.



Itse sain lapseni valmistuttuani akateemiseen ammattiin. Jäin kotiin, omasta valinnastani. Minusta kotona ei ollut helppoa - kotityö ja lapset olivat minulle täysin vieraita. Minulla ei ollut mitään kokemusta miltään hoivatyön sektorilta. Minulla olisi ollut paljon helpompaa työelämässä, siitäkin huolimatta, että siellä on hektistä, siellä stressiä, asiat kaatuvat päälle. Ero kotonaoloon on kuitenkin merkittävä: työssä ei ole pakko olla kokoajan " läsnä" . Kaikkein kovimmassakin stressitilanteessa on mahdollista sulkea korvat ja keskittyä siihen työhön jota tekee. Joku toinen ei lapsen tapaan kokoajan vaadi huomiota, häiritse, keskeytä, käyttäydy täysin ennealta arvaamaattomasti, kaoottisesti.



Mutta vaikka kotityö oli raskasta, se oli minusta äärimmäisen mielenkiintoista. Minä en mitenkään kokenut sitä paluuna pieniin ympyröihin, vaan päinvastoin, mahdollisuutena tutustua maailmaan, josta minulla ei ollut tarkkaa käsitystä. Kotonaoloni oli yhteiskunnallisesti aktiivisin kausi mitä minulla on ollut. Ei, en ollut konservatiivinen kotiäitiaktivisti. Osallistuin ruokapiireihin, asukasyhdistyksiin, kaupungisosajuttuihin, yritin vaikuttaa kaava-asioissa, osallistuin kehykeräyksiin jne jne. Työelämän putkimaailmassa tällainen ei ole mahdollista.



Mielestäni kotiäiti-uraäiti vastakkainasettelu on medioissa suurimmaksi osaksi kuvattu täysin itseään toteuttavien stereotypioiden mukaiseksi. Ei ole yhdenlaista kotiäitityyppiä samoin kuin on täysin epäuskottavaa, että uraäiti ei yleensä ajattelisi lapsensa parasta.



Ai niin, lukekaa Riina Katajavuoren Lahjat. Se on loistava.

kotiäideillä tuntuu usein olevan hyvin konservatiiviset ja sukupuoliroolitetut mielipiteet. Mistä se johtuu? Onko oma ratkaisu kotihoidosta helppo perustella perinteisillä perhearvoilla? Uhkaako isä kotiäidin yksinvaltiutta?



Tiedän, että nämä ovat kärjistyksiä. Mutta toivoisin tällaisiin kysymyksiin vastauksia.



ap

Vierailija:

kotiäideillä tuntuu usein olevan hyvin konservatiiviset ja sukupuoliroolitetut mielipiteet.

ap

Kotiäideillä tuntuu USEIN olevan käsitys, että lasten kotihoito on tärkeää.

Ei sellaisia naisia kiinnosta analysoida elämäänsä eivätkä koe tarvetta sulle alkaa selittämään syitään. Ja tuollaisia naisia kai nyt hitto vie 2000-luvulla on hyvin vähän!

Ollaan naiset onnellisia, että meillä on vapaus valita! Ja tuetaan toisiamme niin puistoissa kuin työpaikoillakin!

Olen vain totaalisen kauhistunut ajatuksesta, että naisten asema päästetään taantumaan ja tyttölapsista aletaan kasvattaa vauvasta pitäen kanaemoja jne. Tietenkään lapsen hoito kotona ei tarkoita yhteiskunnan rappiota tai naisten aseman taantumusta, mutta juuri esim. näiltä kotiäiti-sivuilta löytää usein perusteluja, joilla vedotaan vanhaan traditioon, jossa naisen tehtävä on olla äiti ja kotihengetär.



ap

Liza Marklundin ja jonkun muun kirjoittama kirja Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan.



Silmäni aukesivat, kun luin sitä. Tasa-arvo on kaukana.

feministeillä oli aikoinaan tosi työ taistella naisille tasa-arvoiset oikeudet työelämässä. Siinä hutakassa kotityö, perinteiset naisten hommat jäivät syrjään, lopputulloksena se, että naisen pitää olla nk. " hyvä jätkä" tavalla tai toisella tässä yhteiskunnassa, välttääkseen kana-aivon leiman.



Nykyfeminismi yrittää korjata tätä tilannetta ja hankkia perinteisesti naisten maailmaan kuuluville asioille arvostusta. Näihin kuuluu kotityö ja -äitiys, vaaleanpunaiset unelmat, nk. naisten kirjallisuus jne jne. Naiseus ja sen mukana kotiäitiys nähdään radikaalina, patriarkaattia vastaan suunnattuna valintana, jossa älykäs, koulutettu nainen kieltäytyy toimimasta maskuliinisesti määrittyneen maailman ehdoilla.



Lue se Lahjat. Siinä kotiäitiyttä, uraa, naisen paikkaa jne pohditaan älykkäästi.

Osa kotiäideistä ajattelee hyvin konservatiivisesti, mutta niin ajattelee osa työäideistäkin. Sitä ei vain tuoda esille tämän keskustelun yhteydessä.

Vierailija:

Osa kotiäideistä ajattelee hyvin konservatiivisesti, mutta niin ajattelee osa työäideistäkin. Sitä ei vain tuoda esille tämän keskustelun yhteydessä.

Monella varhain töihin omasta valinnastaan palaavalla on sillä tavalla aika konservatiivinen käsitys, että ura ja ansiotulojen ansaitseminen ovat jollakin tapaa tärkeämpää kuin lasten palkaton kasvattaminen kotona. Arvostetaan sitä, mitä miehet " perinteisesti" ovat tehneet ja jolla ovat päteneet - ja aliarvostetaan naisten perinteistä kotiroolia.

Yhtä lailla tuo on konservatiivista ja - kuten sinua edeltävä kirjoittaja viksusti sanoi - vanhentunutta feminismiä.

Toki tuo ei päde kaikkiin varhain töihin palanneisiin, mutta osaan kylläkin.

Miksi lähteä töihin, kun voi olla leppoisasti pullantuoksuisena kotiäitinä. Mieskin hoitaa puolet kotitöistä ja näin on aikaa kierrellä vauvamuskareissa, käydä muiden äitien kanssa kahvittelemassa, askarrella ja ulkoilla lasten kanssa ym. mukavaa. Jos tästä saa vielä kohtuullisen korvauksen, niin aina vain parempaa!



Tietysti on rankempaa silloin, kun nuorin lapsista on vauvaiässä. Jos lapsia on kolme tai enemmän, tulee myös logistiikkaongelmia. Useimmissa perheissä on kuitenkin enintään kaksi lasta, joten ei tuo kotiäidin homma niin hirvittävän rankkaa ole sen jälkeen, kun nuorimmainen ylittää n. 1½ vuoden iän.



Olen kokenut niin kotiäitiyden kuin työssäkäyvän äidinkin roolin ja ainakin omalta osaltani voin sanoa, että kotiäidin elämä on kuitenkin loppujen lopuksi paljon rennompaa, omiin tekemisiinsä pystyy vaikuttamaan hirveän paljon enemmän ja ennen kaikkea saa nauttia lastensa kanssa olemisesta. Työssäkäyvä äiti saa tietysti ruhtinaallisen ruokatunnin verran omaa aikaa, mutta se kuittautuu kyllä sitten muulla stressillä.



Harva äiti tätä kuitenkaan myöntää, vaan kehiin työnnetään jo lähes loppuun kulunut klisee " lapsen parhaasta" . Tämä " lapsen paras" kyllä unohtuu siinä vaiheessa, kun ruvetaan keskustelemaan äidin tupakanpoltosta tai alkoholinkäytöstä tai vaikka lasten leikkimisestä ilman valvontaa pihalla tms. asioista, joissa äiti joutuisi todella tekemään ratkaisun omaksi vahingokseen ja lapsen eduksi.

Mutta en ymmärrä sitäkään, että ei saa jäädä!



Miksi uraäidit ajaa sitä, että ei saisi lapsia hoitaa kotona ollenkaan??



Yhtä lailla.. meillä kotiäideillä vain on enemmän mahdollisuuksia ja aikaa kirjoittaa siitä täällä netissä..



Eduskunnassa ne uraäidit sitten sen mielipiteen tuo julki............

Valinnan vapaus on tasa-arvoa ja siihen sisältyy vapaus valita kotiinjääminen. Totuushan on ettei sitä yhteiskunnallisesti juurikaan pidetä hyvänä vaihtoehtona (lapsiltahan ei kysytä) ja siksi kotiäitien JA -isien tulee pitää meteliä tämän vaihtoehdon puolesta.

Eivät tietenkään kaikki, mut iso osa.

Ymmärrän sen, että isä ei pysty vauvaa imettämään, mutta ruokkimaan kyllä. Vauva ei varmasti saa mitään loppuelämän kestäviä traumoja, jos pari syöttökertaa jonain päivänä annetaankin pulloruokaa isän toimesta. (jos vaan huolii pulloa)

Tärkeitä asioita vauvalle ovat turvallinen syli, ruoka, kuiva vaippa ja täyspäiset vanhemmat. Mieluummin itse lähden hetkeksi ulos yksin tai ystävieni kans, kuin olen mökkihöperyyden äärirajoilla 24/7!

Ja uskallan väittää, että tämä on myös lapsen parhaaksi!

Myös töihin lähden silloin, kun tunnen että nyt on saatava muutakin tekemistä, milloin sen aika sitten tulee, sitä en vielä tiedä.

Olen aikaisemminkin täällä sanonut, että naisten, joilla ei ole koulutusta, ei ole työtä, ei koulutusta vastaavaa työtä tai on työ, mutta se on huonoa/epätyydyttävää tai sitten on ollut töissä jo 5-10 vuotta on erittäin helppo jäädä kotiin hoitamaan lastaan ja ihmetellä " uraäitejä" ..



Kotona viihtymiseen vaikuttaa suuresti se, minkälaiseen työhön on palaamassa (erittäin motivoiva vai kaikki voimat vievät) ja minkälaiset ovat kotiolot (kaikki miehet eivät juuri arvosta naista kotiäitinä tai tavallaan arvostavat, mutta silti rivien välistä näkyy, että " sinä saamaton kotiorja, mikset passaa minuakin yötäpäivää). Kannattaa huomioida tämäkin pällistelyissänne.



En ole valtavasti syyllistämistä kokenut, mutta kyllähän nämä asiat aiheuttavat voimakkaita mielipiteitä. Esimerkiksi puistossa juuri kotiäidit (ja usein lastenhoitoalalla olevat) kovaan ääneen toitottavat, että subjektiivista hoito-oikeutta ei tulisi olla lainkaan. Tämä on niin älytön ajatus juuri tasa-arvon toteutumisen kannalta, että päivähoito-oikeuksia aletaan vielä karsimaan, kun ne nyt jo ovat retuperällä



Ja usein kotiäidit myös omivat lapsiaan miehiltä.. mies ei osaa tehdä mitään oikein, lapsi ripustautuu äitiin ja sitä ei saada hoidettua tasapainoisemmaksi suhteeksi, äiti pääsee pätemään, kun lapsi on niin häneen ihastunut

päiväkodissakin nimikkeellä kehittävä toiminta. Ne kotiäidit jotka oikeasti istuvat päivät sohvalla lukemassa naistenlehtiä (niitäkin on) ovat varmasti niitä jotka ovat mieluummin kotona ihan vain siksi ettei työnteko kovin paljoa kiinnosta. Jos taas sen " vapaa-ajan" kotona käyttää siihen että liimailee pyöreitä kartonginpaloja toisiinsa, se ei ole mun käsityksen mukaan suurimmalle osalle aikuisista ihmisistä sitä maailman miellyttävintä toimintaa, vaan se tehdään nimenomaan lasten takia. Senkin ajan kun voisi käyttää kahvinjuontiin ja ostoskanavan katseluun...

Vierailija:

Miksi lähteä töihin, kun voi olla leppoisasti pullantuoksuisena kotiäitinä. Mieskin hoitaa puolet kotitöistä ja näin on aikaa kierrellä vauvamuskareissa, käydä muiden äitien kanssa kahvittelemassa, askarrella ja ulkoilla lasten kanssa ym. mukavaa. Jos tästä saa vielä kohtuullisen korvauksen, niin aina vain parempaa!