Lue keskustelun säännöt.
Ei yhteistä säveltä enää...
19.06.2006 |
Miltähän tämä tilanteeni kuulostaa teistä?
Mieheni on lestadiolainen, itse olen lähtöisinihan " perus-luterilaisesta" perheestä, joka ei ole uskonnollinen.
Olemme naimisissa, meillä on pienet lapset. Siinä melkein kaikki yhteinen onkin. Meitä ei juurikaan kiinnosta samat asiat. Uskonto ahdistaa minua, enkä halua keskustellakaan siitä. Tämä puolestaan kiukuttaa miestäni.
Tuntuu, että kumpikin omalla tavallamme rajoitamme toistemme elämää. Mieheni ei saa olla uskovaisten seurassa vapaasti, enkä minä puolestaan omien ystävieni. Riitelemme toisinaan aiheesta.
Arki menee ok, lasten hoidossa lähinnä. En halua lähteä mieheni kanssa mihinkään kahden kesken, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Mutta en välitä siitä.
Kommentit (7)
Muutat sinne, missä töitä on. Opiskelet, jos ei muu auta. Onhan monet muutkin naiset töissä. Älä ruikuta, vaan ala elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minäkin eroaisin. Eri elämänkatsomukset ovat niin iso osa elämää ja minuutta että jos niitä ei voi sovittaa yhteen, niin huonolta näyttää :-/
Alussa ne erot eivät niin haitanneet, koska molemmat olivat valmiita näkemään vaivaa sen eteen. Nyt ei vaan enää kiinnosta.
mutta sain töitä kuitenkin. En nyt heti mitään huippupalkkaa ja virkaa, mutta jostain on aloitettava.
vaan toisen kunnioitus. Sitä ei oikein meinaa olla enää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oinen mies jos sellaisessa järjestelyssä suostuisi vielä sinut täysin elättämään. Ja miten se käytännössä eroaisi eroamisesta? Olisitte naimisissa paperilla, mutta eläisitte eri kodeissa...Lapset ilmeisesti pomppisivat kotien välillä ihan samalla tavalla kuin " normaali" erossakin...
Vain sinä ja miehesi voitte tietää mikä tilanne teidän suhteessanne oikeasti on; onko vielä toivoa vai ei. Ainoastaan te voitte myös määritellä sen, millaisessa suhteessa olette valmiita elämänne elämään. Jos toivoa on, kannattaa tietysti -varsinkin perheellisen- aina yrittää (parisuhdeterapiat, panostusta yhteiseen aikaan, keskusteluja ja kompromisseja jne.), mutta jos suhde on kulkenut tiensä päähän, niin sitten on. Sitten eroatte. Taloudelliset syyt nyt ovat minusta yksi niistä turhimmista syistä pysyä epätyydyttävässä suhteessa. Elintasosi ehkä laskee, joudut tyytymään pieneen asuntoon jne, mutta ovat sitä muutkin yh:t selvinneet. Itse asun pk-seudulla yh:na ja opiskelen. Tiukkaa on, mutta selviämme kyllä. Jos sinulla jonkinlainen koulutus jo on, en ymmärrä miten ette muka selviäisi. Ja 4 vuotta kotona ei todellakaan ole niin pitkä aika, ettei enää voisi palata työelämään.
Et sinä niitä vastauksia täältä palstalta ainakaan löydä vaan päättämällä itse mitä haluat/mitä sinun tulee tehdä ja sitten tekemällä sen...
Työpaikasta ei ole tietoakaan.