MEillä kauheta tappelua 1.5v:n kanssa.

Syö tai on syömättä, mutta mielestäni tarjottava on, muuten ei opikaan säännölliseen ruokarytmiin ja se taas voi poikia vaikka mitä syömiseen liittyvää ongelmaa myöhemmin..

tarjoat vain ruoan samaan aikaan, syö jos syö, anna lapsen itse säännöstellä ruoan määrää, mutta huolehdi siitä, että ruoka-ajat ovat säännölliset.

Meillä ajoittain 1v3kk käyttäytyy samalla tavalla. Harmittaahan se, kun teen ruoan kovalla vaivalla ja sitten lapsi kieltäytyy itsepäisesti maistamasta. Tänäkin aamuna keitin oikein riisipuuroa että olisi vähän vaihtelua ruokavalioon( puuron laittoon meni 40 minsaa) ja lapsi ei suostunut edes maistamaan.



En osaa mitään takuuvarmoja neuvoja antaa sulle. Mutta ehkä yhden aterian jättäminen pois päiväohjelmasta voisi auttaa. VOihan olla ettei lapsella ole nälkä niin usein kuin " standardirytmi" edellyttäisi. Ja turha tuntea syyllisyyttä siitä ettei noudata nykyisiä syömisrytmistandardeja. Voi olla että ne todetaan kymmenen vuoden päästä ihan tyhmiksi ja ehkä jopa syömishäiriöitä aiheuttaviksi?

Mikään ei ollut hyvin, ja minä sitten lohduttelin itseäni että kyllä se helpotta kun oppii puhumaan. Puhuminen alkoi reilun kahden vuoden iässä. Mutta ei se auttanut. Nyt yli kolme vuotiaana raivo kohtaukset ovat niin puuduttavia, että en kertakaikkiaan tiedä mitä kummaa tuon lapsen kanssa tekisin. On ollut aina äärimmäisen huono syömään, nykyisin saattaa huutaa kaksi tuntia " en syö, ei maistu" ja siis suoraa huutoa joka menee jo hysteeriseksi. Ulos lähdetään mielellään, mutta mikään minun ehdottamani vaatekappale ei käy ollenkaan. Tiukkana pitää olla ja periksi antamaton, mutta toki saa itse päättää asioissa jotka jo kykenee päättämään. Sisälle tulo onkin sitten tappelujen tappelu... saan kantaa sisälle ja siitäpä se huuto vaan yltyy ja pahimmillaan kestänyt 4 tuntia. Mitkään sylihoito-konstit ym. eivät auta ja neuvolasta olen pyytänyt apua ja saanut " toiset lapset ovat tempperamenttisia" lohdutuksia enkä mitään muuta.



Välillä oikein kauhulla odotan illalla aamua, ei onnitu pukeminen " en voi sattuu jalkaan tai mahaan tai ei huvita" ja tässä meneekin pari tuntia. Aamupalaa ei voi syödä samoista syistä. Nykyään on tuo " en pysty kävelemään" sellainen juttu jota tungetaan kaikkialle, mutta hyppiä ja juosta voidaan mutta ei mitään mitä pyydetään. Lelujen siivous on aivan karmeaa hommaa, siitä ei tule yhtään mitään. Joka ikisestä asiasta tulee kinaa. " Käyppäs pissillä" ja siihen huudetaan " enkä" ja pissitään housuun samalla, tai huudetaan tuota " enkä, en voi kävellä" ja silti menee vessaan pissille.



Minun voimani on aivan lopussa, en kertakaikkiaan jaksa tapella joka ikisestä asiasta. On onnistunut päivä jos päivässä on kaksi kokonaista tuntia ettei jostakin tule kinaa. En tiedä pitäisikö antaa enemmän periksi, mutta sitten pelkään että käyttää sitä entistä enemmän hyödykseen. Käytössä on jotakin rangaistustyyppisä juttuja, kuten lemppari auto menee kirjahyllyn päälle jemmaan, tai pyöräilemään ei lähdetä tyhjällä vatsalla, koska siitä tulee huono olo. Eikä jäätelöä jaksa syödä jos ei jaksa syödä ruokaakaan. Eikä voi ajaa pyröllä jos ei jaksa kävellä edes pissille vessaan. Pyörä on nyt niin paras juttu.

Herännyt silloin 15.30 päiväunilta, joksi en ole antanut isompaa syötävää, mutta silti heikolla ollut syöminen.

En mä tiiä. Toki ruokaa on tarjottava. Mutta aina välipalállakaan ei tunnu maistuvan. Illalla on turha tarjota puuroa, jugurtti, leipä ja hedelmä menevät paremmin ja aamulla syö jugurtin. Muroja, myslejä ei syö, kokeillut olen.



Vaikka sanotaanhan, että kyllä lapsi syö kun on nälkä, mutta välillä tuntuu, että koko ajan touhottaa niin luulis olevan nälkä. Taikka sit meillä poika on sellanen, että kasvukautena syö ja sitten ei juuri mitään. Meinaan tätä ennen oli kausi, että söi kuin aika mies.

Nyt ovat kolme ja neljä ja edelleen silloin tällöin jättävät aterian syömättä, tai siis närppivät, mutta eivät syö juuri mitään. Tuskin koskaan molempia aterioita tosissaan syövät, mutta joskus niinkin käy. Niiden päivien takia oikeastaan laitan silti aina kaksi lämmintä ruokaa, ettei sinä päivänä juuri, kun ruoka maistuisikin, olekin nälkään vain leipää tms. " välipalaa" . Mun omat syömiset on olleet pitkälle aikuisikään asti vähän niin ja näin ja haluan, että lapsilla on pienestä pitäen oikean syömisen malli takaraivossa, vaikka viime kädessä päättävätkin, syövätkö ja paljonko. Sekavasti selitetty, mutta toivottavasti jotain ymmärsit... Toivon sulle pitkää sinniä ja kokkailuiloa! ;) Sitä varmasti vielä tarvitset, meillä tuo kolmevuotias on vajaa puoli vuotta yleensäkään syönyt kunnolla, siihen asti vain pari kolme lusikallista aterialla, aamupalat ja iltapalat kyllä hyvin enkä ole ylimääräisiä välipaloja antanut, vaikkei ruoalla söisikään. Välillä tuntu, että nälkäänhän nämä lapset kuolee, mutta hyvin ovat kasvaneet ja kehittyneet. Pääasia, että sitä ruokaa on tarjolla, syövät sen mitä syövät. Tsemppiä teille, toivottavasti ruoka alkaa maistua!

2