1-v temppuilee syödessään ja en oikeasti tiedä, mitä pitäisi tehdä..Neuvoja?

Sormiruuat tyystin pois ja muutenkin lusikkaa lapsen omaan käteen ja itse jo syömään...

Ap

Eikö se olisi periksiantamista parhaimmillaan? Minä haluan, että lapseni syö aamuin illoin puuroa, sen antaminen ei sormin onnistu. Ap

Lisäksi annettiin lukea kirjoja samalla kun syötiin jos ei oma lusikka kiinnostanut. 1v3kk iässä söi jo itse ja aika harvoin on mitään roiskintamielenosoitusta, jos alkaa leikkiminen ruualla niin parin varoituksen jälkeen syöminen loppuu siihen.

Raivaat pöydän lapsen edestä niin, ettei hänellä ole mitään heiteltävää. Sormiruoat pois, annat niitä vasta jälkiruoaksi.

Vierailija:

Eikö se olisi periksiantamista parhaimmillaan? Minä haluan, että lapseni syö aamuin illoin puuroa, sen antaminen ei sormin onnistu. Ap

Ei sormiruokaa edes näkyville. Syö minkä syö, joko syöttäen tai itse syöden. Sitten pois, jos ei maistu. Seuraavalla aterialla sitten nälkäisempi. Kokeile vaikka viikko ilman mitään sormiruokia, että miten etenee.



Ja vaihtele niitä puuroja välillä. Laita hedelmä/marjasosetta kaurapuuroon, tee porkkanapuuroa välillä, vispipuuroa, ruispuolukkapuuroa jne.



Jos lapsesi on kasvanut huonosti tai muuta perussairautta tms. niin kysy lääkäriltä neuvoja. Ja muutenkin, jos ei meinaa ruoka mennä, käytä lekurissa. Esikoisen suuret kitarisat estivät tiettyjen isopalaisten ruokien syönnin ennen poistoaan.

Vaihtelen puuroja ja lisukkeita usein...kaura-, riisi-, ohra-, neljänviljan-, vispipuuro jne..Päälle marjoja (mansikoita, mustikoita, vattuja) tai hedelmäsoseita tai banskua. En usko, että on kyllästynyt siis. Välipaloilla saa leipää, jogurttia, viiliä, hedelmiä jne.



Mitä te muut annatte 1-vuotiaillenne aamu- ja iltapalaksi jollette puuroa? Ap

1-vuotiailla on suurin piirtein samat aamupalat kuin muillakin, jos vaan hampaita löytyy... Eli puuroa, muroja, leipää, jugurttia...

alkoi tökkimään. Jätettiin se sitten kerralla pois pitkäksi aikaa. Söi soppaa, viiliä, jogurttia, muroja jne tilalla.

Tekeekö lapsesi siis vain puuron aikaan tuota temppuiluaan vai aina ruokapöydässä?

Voisit sanoa lapselle, että jos ei lopeta niin ei saa ruokaa. Ja jos temppuilu alkaa niin raakasti poistat lapsen pöydästä. Kyllä se nälkäisenä alkaa mennä jakeluun mitä saa tehdä ja mitä ei.

Älä sorru siihen, että kannat ruokapöytään kirjoja. Ne on kohta se mistä yrität vieroittaa lapsesi eroon.

Olen kahden lapsen äiti ja oma huomioni on, että kaikki hankalat vaiheet syömisen kanssa menne ohi, kun ei turhaan stressaa niistä. Vaihtoehtoina sinulla lienee antaa vain sormiruokia tai vain esim. puuroa, vaihdellen vaikka vuoroaterioilla. En lähtisi mukaan toteuttamaan lapsen vaatimuksia vaan ruoka on joko tai, ja jos ei sitä syö, niin voi sanoa kiitos (=pois pöydästä). Ei lapsi nälkään kuole ruoan äärellä ja oppii pian, ettei ruoalla konstailla.



Ongelmasi on vähän vastaava, kuin joillain, joilla lapsi ei syökään tätä, vaan tota ja tarjoillaan useampaa ruokaa, kun ensimmäinen ei kelpaa. Kannattaa pitää selkeä linja ruokailuissa ja välttää pakottamista. Jossei puuro millään maistu, niin unohda se viikoksi ja kokeile sitten uudelleen. Jos otat stressiä syömisistä, lapsi huomaa sen ja saa " aseen" sinua vastaan eli keksii miten olla hankala, kun joka oikku kerran toteutetaan.

Temppuilee aina, mutta pahiten kyllä juuri aamu- ja iltapuurolla...Voisin kokeilla vaihtaa vaikka aamupuuron viiliin tms. Jospa hän kuitenkin on kyllästynyt..eipähän kokeilu maksa mitään:) Ap

Aamu- ja iltapala on ensin puuro ja sitten hedelmä. Syöminen sujuu hyvin kun on alusta asti pidetty kiinni siitä että puuro syodään loppuun ja sitten vasta vuorossa on hedelmä. Muuten syödään lounas, välipala ja päivällinen. Syö itse suurin piirtein puolet ruuasta. Näin syöminen on reipasta mutta samalla hän pääsee itse harjoittelemaan.

Puurosta voi tehdä tosi paksua ja antaa sen jäähtyä matalalla lautasella levyksi. Sitten siitä voi leikata palasia, joita voi syödä sormin. Jos ei lapselta onnistu, niitä voi aikuinen antaa palasina lapsen suuhun.



Minä antaisin pelkkää sormiruokaa, jos lapsi lakkoilee lusikalle. Kaikenlaisia kausia tulee ja menee. Kyllä ne kaikki jossain vaiheessa huomaavat, että ruokailuvälineillä syöminen on nopeaa, siistiä ja mukavaa.



Ei kannata tehdä ruokailusta valtataistelua vaan yrittää tarjota lapselle mahdollisimman miellyttävä ruokailuhetki, jossa hän voi omien taitojensa mukaisesti vaikuttaa syömisiinsä ja syömiseensä.

Meni hermot kuopuksen syömisen kanssa kun Monsieur oli vajaa 11kk, huusi kuin syötävä aina kun laitoin syöttötuoliin.

Yhtenä päivänä mitta tuli täyteen ja poika sai lusikan omaan käteen, " syö itse tai ole syömättä" .

Ja söihän se... siitä lähtien aina itse.



Mitä jos kuitenkin antaisit syödä itse, vaikka lapsi sotkee? Jos ei syö kunnolla (=heittelee seiniin), varoita ensin että joutuu pois pöydästä jos jatkaa (tahallaan) sottaamista ja jos homma jatkuu, kiitos ja alas tuolista. Seuraavalla kerralla on varmaan enempi nälkä ja ruokaa menee enemmän suuhun(kin).



Tuossa 1v2kk iässä meilläkin poika kyllä sottasi tahallaan pöydässä, mutta pöydästä pois nostaminen auttoi kummasti.

Huomenna taidan tehdä niin, että riisun tytön puolialastomaksi ja laitan kunnon esiliinan, jotta saa sotkea sydämensä kyllyydestä!! Opetelkoot sitten syömään itse ja kunnolla:) AP



Ps. Meillä opittiin muutama päivä sitten juomaan itse mukista niin, että annoin muutaman kerran kaataa päällensä maidot kun halusi itse juoda. Nyt sujuu jo ja suurin osa nesteestä löytää oikean osoitteen!

ja ruokailuhetket ovat yhtä haluamista ja itse ruokailu siinä sivussa hoidettava homma.

Meillä noita sormiruokaongelmia ei ole, mutta koko ajan on nti osoittelemassa haluamaansa tavaraa.

Yleensä auttaa se, että hän saa syödessään selailla kuvakirjaansa tai jotain mainoslehtistä.

Jos se ei auta niin olen laittanut lemppari DVD:n pyörimään ja siinä hän lumoutuneena tuijottaa titi-nallea ja syö huomaamattaa aimo annokset ruokaa ja juomaa.



Mutta showtahan se on viisi kertaa päivässä...huoh.

Siis ei mulla kerta kaikkiaan riitä hermot koulimaan meidän 1v2kk lasta tavoille tässä iässä, kun ei hän tajua mikä on oikein tai väärin, tekee vaan sen mikä on mielenkiintoista. Joskus syö paremmin, joskus huonommin, mutta en minä jaksa ruveta mihinkään " nyt syöt" -showhun.



Annan jotain mielenkiintoista katseltavaa tai leikittävää jos kelpaa. Sormiruokaa annan jos kelpaa, omaa sorminäppäryyttähän se vaan kehittää. Lusikalla saa syödä jos tekee mieli. Jos ei syö niin laitan pois syöttötuolista. Mihinkään viihdytyspuuhiin en rupea, ellei sitten lapsi ole tosi väsynyt eli vika huonoon syömiseen on muualla kuin hänessä.



En tiedä nostaisinko teille hattua vai naureskelisinko selän takana, että miten kukaan voi nähdä noin paljon vaivaa... ehkä jotain siltä väliltä :)

Meillä on aika kova kuri pöydässä, lelut tms. ovat täysin kiellettyjä eikä, sorry nyt vaan, tulisi mieleenkään laittaa tv:tä päälle että saisin lapsen syömään.

Pöydästä poistamisella uhkaaminen toimii varmasti ihan siksikin, että lapset todella tietävät että todella joutuvat pois. Sama jälkiruuan kanssa, ei tipu jos ei ole syönyt ensin pääruokaa, näinollen olen myös syönyt jääteloäni yksin lasten katsellessa... ;-)



Tämä ei tietenkään sovi kaikille, ei kaikille lapsille eikä kaikille aikuisillekaan, mutta me nyt tehdään näin.



t. 19

Sormiruoka vie yleensä voiton varsinaisesta ateriasta ja nokkamukosta täytyy vääntää kättä. Tyttö on ihastunut nesteiden kaateluun ja läpyttelyyn. Lorottaa maidot pöydälle jos en ole haukkana estämässä. Ei juo itse vaan leikkii.



Tyttö pistää tätä nykyä myös usein hanttiin syöttötuoliin laitettaessa. En tiedä miksi. Usein kun kuitenkun suostuu syömään hangoittelun jälkeen. Ruoka-ajat ovat jämptit. Jos ruoka ei maistu, odotetaan seuraavaa ruoka-aikaa ja syödään oikeaan aikaan. En siis kokeile mönkään menneen syötön jälkeen, että josko nyt olisi nälkä.



Olisi kiva tietää mikä on meidän syöpöttelyissä mennyt pieleen vai onko vain ikäkauteen liittyvää käyttäytymistä?